Koiratarhan..?
Mikko Suomenvaaran takissa kiiluvat napit, joissa jokaisessa on koiranpää. Suojeluskunnan takki se ei ollutkaan. Keltaiset nahkahousut ovat kiinteät. Ja pohkeet suljetut välkkyviin nahkasääryksiin.
Sakris katselee häntä, istahtaa jälleen kivelle, huokaisee… Ja sanoo … ettei hänellä tätä nykyä ole oikeastaan kiireitä töitä. Rakennustöitä hän on paljon tehnyt … jopa osaisi tehdä piirustuksiakin. Huviloita hän on remontteerannut … paljon…
— Viittätoista koiraa varten, huudahtaa Mikko Suomenvaara. — Koirien pitää kaikkien olla erilaisia. Rahaa on… Ja minä olen täällä tulokas; palstani on tuolla meren rannalla. En tunne paikkakuntalaisia … eikä minun kannata hukata aikaa heitä etsimällä. Tulkaa luokseni… Yritetään.
Sakris sanoi tulevansa aivan pian … vaikkapa jo huomenna.
— Ei mitenkään, vastaa Mikko Suomenvaara. — Minulla on huomenna pörssissä asioita. Mutta tulkaa … noin viikon päästä. Sanotaan: tulkaa ensi maanantaina.
Sakris lupaa. Ja sitten katoaa herra jälleen metsään.
Sakris seisoo tuokion paikallaan … ja miettii asiaa, josta oli nuoren liikemiehen kanssa puhunut. Hän oli iloissaan. Pitäisi jatkaa menoa tuonne kylään, jonne hän oikeastaan oli matkalla. Mutta ehkäpä hän väsyisi liikaa: hänellä on jo muuta mielessä.
Rahakin olisi tarpeen … viimeisestä puseroiden ompelemisesta ei paljoa kertynyt.