Metsän takana alanko … suuria vainioita kalliotöyryjen keskellä … lakeita ja autioita. Ja sitten nousi tie mäelle, jonka takana sen herran piti asuskella.
Mikä lienee tuo harmaa rakennus koivikossa?
Rakennuksessa oli valtavan korkea, keltainen lankkuaita.
Tuli joku työläinen … ja Sakris kysyi, mikä tämä talo oli. Mies vastasi:
— Pelastusarmeijan turvakoti.
Niin, nythän Sakris sen muisti: täälläpäin oli sekin.
Tämä tieto teki hänet ikään kuin iloiseksi … ja uteliaaksi.
Vielä sai hän kuulla, missä herra Suomenvaara asui: juuri
Pelastusarmeijan talon takana, pienessä huvilassa meren rannalla.
Hetken katseli Sakris turvakotia … sen hirmuisen korkeaa aitaa … niin korkeaa, että yläkerrankin kolkot ikkunat rupesivat pian häneltä piiloutumaan, kun hän käveli edelleen. Sitä paitsi oli aita varustettu yläreunasta kaksinkertaisella kehällä teräväokaista piikkilankaa.
Mutta Sakris, hän kapusi pienelle kummulle tien varrelle … ja siihen näki hän ainakin yläkerran ikkunat. Olikohan niissä ikkunoissa naisia? Muka muualle katsellen hän vilkaisi tuon tuostakin ikkunoihin, huomattaisiinko hänet sieltä … hänet?