Semmoiset tytöt ovat usein kauniita lapsia.
Ei näkynyt siellä ketään. Sakris lähti edelleen.
Täytyy käydä vielä tuossa mökissä kysymässä, missä Suomenvaara oikein nyt asui. Ehkä olisi mökissä naisia…
Tuvassa oli ukko ja akka … makasivat sängyssä aamiaislevolla… Voivat olla kalakauppiaita, koska täällä haisi niin silakoilta ja silliltä … kalojen kuolleilta ruumiilta.
Muija kavahti ylös … kasvoiltaan kellertävä kuin sillin suolavesi … ja nenäkin hänellä oli suippo ja päästä pysty kuin kalalla. Hän katseli ällistyneenä Sakrista, kääntyi ukkoon päin, joka raotteli silmiään … ja siinä purskahti akka kihisevään nauruun. Kysyi vilkkaasti, mitä tulija tahtoi … ja purskahti taas nauruun, peitellen kädellä silmiään ja suutaan. Sakrista alkoi närkästyttää. Mutta asiastaan hän sai toki selvän. Eukko kääntyi ikkunaan päin … tyrskyi siinä itsekseen … ja osoitti etusormellaan jotain ulkoa näkyvää, sanoi:
— Tuolla … tuo iso puu … sen takana hän asuu tuossa keltaisessa rakennuksessa.
Myöskin Sakris tirkisteli huopapaperilla paikatusta ruudusta … kiitteli lyhyesti neuvosta ja lähti jälleen tallustamaan.
Liikemies Suomenvaaran huvilan hän löysi. Se oli rannalla, maantien alapuolella, rinteen eteläkupeella. Vanha, keltaiseksi maalattu … nurkat ja ikkunanpielet valkeiksi. Jyrkät portaat kohosivat ylös ovelle, jonka sivuilla seisoi kaksi paksua pylvästä.
Entinen herraskartanon huvipaviljonki … se oli Mikko Suomenvaaran asunto toistaiseksi. Täällä hänellä oli palstakin. Sekä rakennuksen että palstan hankki hän äskettäin eräältä yhtiöltä, joka taasen, takavuosina, osti koko täkäläisen herraskartanon sen entisiltä omistajilta. Yhtiö oli myönyt päärakennuksen Pelastusarmeijalle … ja alkoi lohkoa tilaa huvilapalstoiksi. Mikko Suomenvaara tempaisi nyt miltei parhaan paikan koko tilasta: kappaleen kartanon entistä puistoa … osaksi puutarhaa, osaksi villiä metsää.
Pitkin rantakaistaletta kasvaa jono valtavan korkeita tervaleppiä; niitä ylempänä koivuja, lehmuksia, mataloita tammia … ja kaikenlaista, jota Sakris ei ymmärrä ja josta Mikko itsekään ei ole viitsinyt ottaa selvää. Mikko on näet afäärimies; pitää huolen asuntokeinottelusta, ostaa hopea- ja kultarahoja, kauppaa messinkiromua ja kaikenlaista. Rahaa hänelle tulee kuin roskaa, eikä hän paljon siitäkään välitä. Hän pitää hauskaa … ja antaa palttua liian vakaville asioille.