Siellä pyysi hän jälleen saada vellinsä taikka puuronsa… Kiirettä ei oikeastaan olisi. Mutta hän aikoi vielä tänä iltana käydä Krokelbyssä, noutamassa joitakin työkaluja, jotka olivat sinne unohtuneet: veistohaka ja piilu … ja jos jotakin.
Se olikin Sakriksen totinen aikomus.
Mutta sitä paitsi suunnitteli hän tällä matkalla pistäytyä turvakodin luona…
Aterialla, muoria vastapäätä istuen, oli hän vakava ja hiljainen. Ja kovin tyytyväinen: oikein kehuskeli velliä hyväksi.
Mutta tupsu hänen tappuraisia hiuksiaan pyrki syödessä valumaan lautaselle ja velliin. Se valuikin. Ilkeää sellainen oli tädistä nähdä. Hm, minkäs Kukkelman sille … kun hänen olkapäänsä olivat pöytälaudan tasalla…
Mutta syötyään ei pistänyt käsiään ristiin! Täti ajatteli:
Mokomakin … jumalaton könttyrä…
Hulluhan se Mikko oli taas ollut!
Sitten Kukkelman lähti… Täti oli hänen poistumisestaan vähän niin kuin tyytyväinen.
Kukkelman lähti käymään Krokelbyssä.