Miksi hän on ennen kaikkea rampa? Monet kerrat on hän pohtinut tämän asian selväksi … mutta nyt täytyisi jälleen sitä pohtia…
Olisi pistettävä tuli uuniin ja lämmitettävä puuro… Vielä on jäljellä sitä toissapäivänä keitettyä … ja ämpärissä on vähän vettä. Mutta kyttyrää ja sääriä täytyy lepuuttaa … ja mietiskellä kohtaloita, jotka vioittivat hänen selkänsä ja jalkansa.
Kun hän niitä miettii, nykäisee hän pakostakin keinutuolin levottomaan ja vihaiseen liikkeeseen. Ja jälleen kohoaa hänen sisästään ikään kuin kirous … vaikkei saisikaan kirota … ei edes ajatuksissaan, sillä kiroushan kutsuu ihmisen ympärille pahojahenkiä! Ne tekevät onnettoman olon vielä pahemmaksi kuin se oikeastaan on…
Mutta aina ei jaksa vastustaa pahojahenkiä … joita ilma liitelee täynnä… Salaperäistä henkimaailmaa … nykyaikaiselle ihmiselle käsittämättömiä vaikutelmia.
Äiti-vainajan henkikö häntä muiden muassa kiusannee?
Minkälainen olento tuo äiti!
Paha … kuin naiset kaikki.
— Jos menet naisen luokse, niin älä unohda ottaa ruoskaa mukaasi, sanoo Nietseske-kirja, murisee Sakris yksinään, ja hänen huulensa vääntyvät katkeraan hymyyn.
Juuri äiti antoi hänelle elämän julmimman kuorman … tuon kyttyrän selkään ja vääntyneet, kipeät jalat. Vioitti selkärangan…
Vielä eivät jalat ja selkä ole parantuneet … vaikkei hän ole enää vuosiin syönyt lihaa eikä mitään saastaista… Ja vaikka hän nyt viimeksi on paastonnutkin.