Välistä hänen rintansa huohotti. Välistä teki hän pitkillä käsillään kurottelevia liikkeitä ja sitten taas kädet hervahtivat sivuille.
Tyttö ei häntä huomannut.
Sakris astui pari askelta eteenpäin … ja kurkisteli kasvot ilmaa kohti.
Siinä se oli! Kuinka oli mahdollista, että se oli aivan samanlainen kuin hänen unessaan? Onni täytti hänen mielensä.
Yhtäkkiä ikkuna Sakriksen ihmeeksi suljettiin … sähkö sytytettiin sisällä. Tyttö oli kadonnut. Nyt vasta muisti rampa huudahtaa hänelle alhaalta:
— Ahhah … tui, tui!
Mutta tyttö ei enää tullut.
Toista tuntia seisoi ja istuskeli Kukkelman aitauksen juurella. Kierteli rakennusta niin kuin kettu pihlajapuuta.
Kuinka oli tyttö täällä … hänen omansa ja kultansa?
Rakennuksen suuri, yläreunasta piikkilangalla varustettu portti oli lukittu … niin kuin tavallisesti.