Sakris pukeutuu työasuunsa.
Mutta Mikko Suomenvaaran luona, joka on vasta kiidättänyt autolla
Helsingistä kotiin, sanoo muori:
— Pois se pitäisi täältä … tuo tuollainen…
— Mikä? Kukkelmanko? kysyy Mikko nauraen; hän on aina iloinen: terve ja reipas mies.
— Niinpä juuri, vastaa täti. — Mokoma… Jumalaton se tuntuu olevan. Räävää ja panettelee pappeja … ja Jumalaa. Ei hänellä muka Jumalaa olekaan. Ja muutenkin… Mitenkäs hän on veistänyt nuo hirret! Kieroja ne ovat. Kaipa sinä sen tiedät? Katsoitko eilen?
— Ka, en katsonut! vastaa Mikko. — En ennättänyt.
Muori arvelee:
— Pilalle ne nyt menevät… Kun oletkin aina poissa.
— Afääreitä, täti! huudahtaa Mikko. — Afääreitä, afääreitä!
— Niin, mutta jospa sinä et saakaan koiratarhaasi syksyyn.