Sitten hän pukeutui huolellisesti. Mutta joutuin se meni. Ja sitten hän katosi kylälle päin.
Krokelbyhyn ei Sakris kuitenkaan lähtenyt … vaan tapaamaan omaa kultaansa.
XIII
Kesä on melkein tullut.
Vedet heruvat suurilta, alakuloisilta soilta … kerääntyvät puroksi, joka ponnistaa synkkien kuusikkojen läpi … ja pääsee sitten luikertamaan niittyalangon halki. Puro kohtaa jonkin esteen, kääntyy ja kiertää sen etäältä… Nyt, rautatien penkereen juuressa, se paisuu isoksi lammikoksi, jossa pajut kylpevät. Sitten löytyy hiekkapenkereen alitse viemäri: siitä pohisee vesi tulvanaan lävitse, ryöppyää savesta keltaisena ja mudasta harmaana. Puro luikertaa edelleen. Taas tulee jokin uusi este, ja puro nousee niin korkealle, että oikaisee lopulta yli oman tavallisen viivansa, ryntää sen poikki … syleillen viidakoita, jotka jäävät silloin ikään kuin sen kainaloon ja hellivään syliin…
Aurinko paistaa levottomaksi tehden ja huumaten.
Pikku joeksi paisunut puro on päässyt yhtymään Vantaaseen, joka kimaltaa terävästi vilisevinä aaltosina…
Rentukat puhkeilevat kukkimaan Vantaan niityillä…
Mäenrinteen hiekka tuossa alkaa nurmena vihertää…
On nyt lapsilla hauska juosta pitkin rantaäyräitä … juoksennella huutaen … taikka polskia vedessä tai onkia parin tuuman pituisia rantapiikkejä… Eräät heistä ovat jo paljasjaloin…