Krokelbyssä lemusi silloin kaikkialla suopalolta ja kydöltä: siellä poltettiin talvella pihoille karttuneita ruohoja, höysteeksi kaali- ja kukkamaille. Lapiot ja kuokat siellä heiluivat; varakkaiden tonteilla pitkin päivää, mutta työläisten huviloissa ja tölleissä, kenellä vain oma asumus oli, iltaisin, jolloin oli päästy toisten töistä: silloin kaivettiin, lapioitiin ja touhuttiin usein myöhälle yöhön, otsa hiessä, keväisellä vimmalla … paitsi leivänhankinnan pakosta myöskin huviksi…
Krokelbystä tallusteli Sakris takaisin työpaikkaansa kaikkein suorinta tietä: kesätietä, jota hän ei ollut sattunut kulkemaan moniin vuosiin. Ja tultuaan korpeen hän yhtäkkiä joutui ihmeisiinsä, sillä sinne oli kohonnut aivan uusi kylä, sinnekin. Tiettävästi jo ennen sotaa. Sievoinen kylä, märkään ja pelottavaan kuusikkoon…
Jokunen sarka suon keskellä oli kullakin omistajalla ollut siellä ensin. Pienoinen perunamaa. Sitten oli saran reunaan tehty ehkä lautainen koju … kuten tuokin tuossa; siinä säilytettiin työkapineita … ja siinä oleskeli palstan vuokraaja taikka omistaja, vakinaisesti kaupungissa taikka muissa kylissä asuva, milloin hän vietti puhteet ja pyhät täällä metsässä hoitelemassa sarkaansa. Sitten rakennettiin kojun viereen lisää: kamari, tupa… Koju jäi kuistiksi. Ja kun rakennus oli saatu kuntoon, asuttiin täällä jo aina… Kaivot uurtuivat maahan … marjapensaat ja omenapuut juurtuivat kantojen väliin…
Nyt ne puut varmaan jo alkavat kukkia. Ja pensaat antavat makeuksiaan.
Tällaista oli tapahtunut muutamassa vuodessa … ja olisi tietysti tullut enemmänkin, ellei sota olisi häirinnyt…
Niin oli käynyt … kun ihmiset olivat saaneet hankituksi itselleen palstoja … taikka ainoastaan voivat niitä vuokrata…
Kaikkein myöhimmin illalla puuhailtiin ja möyrittiin juuri täällä syrjässä, noiden punaisten, keltaisten, vihreäin ja sinisten huvilain edustalla. Ihmeellinen ponnistuksen näyte; niinhän ne edistyvät, joilla on jotain omaa, mitä muokata.
Mitä lieneekään herännyt Sakriksen mielessä tätä kylää katsellessa…
Välistä ennenkin hän oli sellaista ajatellut … että hänellä olisi palsta … taikka ainoastaan vuokrattu tontti.
Nyt se ajatus heräsi jälleen… Ja nyt liittyi siihen myöskin tuo tyttö, jota hän oli viikon päivät vartioinut…