Ei ollut vieläkään nähnyt häntä ikkunassa…
Pelastusarmeijan kartanon luokse oli kääpiöllä tälläkin hetkellä niin kiire, että hän kulki kaikkein suorinta tietä korven halki.
XIV
Kukkelman pyöriskelee turvakodin seinävierellä. Parhain liina on hänellä kaulassa. Korkea kaulus näyttää pönkittävän hänen päätänsä niskasta ja leuasta.
Parhain liina: kolme uutta kravattia on hän nykyään ostanut. Paljon muuhun ei hänen ole tarvinnut pyytää rahoja tädiltä; ainoastaan näiden koristeiden ostoon ja muutamiin limonadipulloihin, jotka hän on tyhjentänyt kylällä kuljeksiessaan.
Sakris liikkuu verkalleen, kädet liivien kainaloihin pistettyinä… Sitä seinäviertä, jonka puolella hänen kaipaamansa ennenkin on istuskellut. Kömpii korkeita multakasoja myöten, välistä nojautuen kourillaan polviinsa … nokkosten ja takkiaisten keskellä. Ne multavallit ovat syntyneet siten, että sille paikalle on vuosikausia vedetty kaikki roskat talon pihalta ja puutarhasta niinä aikoina, jolloin kartano joutui herrasomistajiltaan vuokrataloksi.
Komeaa ryhtiään näyttelee Kukkelman vallinsa harjalla… Silloin tällöin hän luo ikkunaan välkkyviä ja hymyileviä silmäyksiä.
Nyt taas ikkuna aukeaa: tyttö on siinä!
Nyt se on siinä taas.
Mutta ei katsahda Sakrikseen.