Sakris huokaa… Alkaa hyräillä ääneensä, tahallaan.
Viimein pysähtyy hän aivan ikkunan kohdalle, kääntää kasvojaan ylöspäin niin paljon kuin saattaa, naurahtaa pihisevästi ja sanoo:
— Kultu, kultu!
Tyttö rupeaa tekemään käsityötään.
Kukkelman alkaa kummullaan puhella kauniista ilmasta. Ja yhtäkkiä kehottaa hän:
— Tule kävelemään minun kanssa.
Tyttö ei huomaa.
Olisikohan se … sokea?
Mutta kuinka hän sitten saattaisi neuloa?
Taikka kuuro? Se olisi … onnetonta.