— Nelma… Nelma… Niin kaunis nimi. Sellaista minä en ole kuullut milloinkaan. Ja niin kaunis tyttö. Tule … tule sieltä pois!
— Minkälainen mies, toisti Mimmi. — Karvoja täynnä. Katso häntä,
Nelma!
Mimmi purskahti nauruun. Hän jatkoi:
— Entä minkälaiset hampaat, hahaha! Mutta mitä hän puhuu? Onko hän stollinen vai..?
Nyt Nelma katsoi, samein ja sekavin silmin. Mutta nuo sinertävät ja avuttoman näköiset silmät leimauttivat Sakriksen ilmituleen.
Nelman katse ikään kuin koetti ponnistautua irti joistakin ajatuksista.
Sakris heilautti ja ojenteli käsiään…
Totisesti: aivan samanlaiset silmät kuin Nelmalla olivat sillä, jonka hän oli nähnyt unessa. Ihmeellistä! Kuinka tämä ollenkaan oli mahdollista?
Nelma katseli … hän näki ainoastaan Sakriksen pään.
Sakris tuijotti häneen jäykistyneenä. Hoki itsekseen: