— Meitä vahditaan. Ei me päästä! vastasi Mimmi kiukkuisena.
Kukkelman ällisteli:
— Hm … tosiaankin. Sepä nyt on kanssa… Sulkea ihmiset tällä tavalla … niin kuin vangit. Ja minkä tähden? Hm … en tiedä. Tyttö-raukat. Mutta … mitäs nyt tehdään? Olisi keksittävä konsti… Sellaisia aina on … konstit ne auttavat! Mitäs, jos minä toisin steegit…
— Steegit? Mitkä steegit? kysyi Mimmi.
— Tikapuut, suomensi Kukkelman. — Mikäpä siinä… Oli kerran Amerikassa mies … sen nimi oli Romeo … kiipesi balkongille kultansa luokse… Taikka: nyt se onkin keksitty… Jospa siellä olisi jotakin remonteeraa? Löisitte vaikka klasin rikki … ja minä tulisin kysymään, onko klasinleikkaamista. Ja sitten olisin siellä teidän kamarissa!
Mimmi halveksivasti:
— Ja meidät pistettäisiin koppiin … puh!
Kukkelman raapii päätänsä. Hän sanoi:
— Jaa … sillä tavalla se mahtaisi ollakin..! Mutta mitä me keksimme? Kyllä me aina jotakin keksimme. Kuulkaas, jos minä tulen sinne ja pyydän päästä hakkaamaan klapia. Niin sitten saan keskustella teidän kanssanne.
— Hakkaako rakennusmestari klapejakin? kysyi Mimmi.