Kukkelman nauroi leveästi:
— Miksikä ei? Ei se ole häpeä … osata tehdä kaikkia. Kaikkia minä osaan. Ja nyt … minä tulen sinne hakkaamaan klapia … huomenna…
Yhtäkkiä Mimmi viittasi kädellään Kukkelmania poistumaan, viittilöi kiivaasti. Sakris huomasi jotain vaaraa ja pujahti aivan lankkuaidan juureen.
Siinä hän nyt kyyröttää … ja nostaa hiuksia korvansa edestä, kuuntelee. Siellä huoneessa on jo kolmaskin nainen … joku kurkistelee ulos ikkunasta. Varmaankin joku vahti. On jo kovin hämärä, Sakrista ei näy. Se kolmas toruu tyttöjä: sanoo heidän puhelleen jonkun ulkopuolella olevan kanssa. Mimmi kieltää: ainoastaan keskenään hän ja Nelma ovat puhelleet. Toruja väittää Mimmin valehtelevan … paasaa hänelle, uhkaa erottaa Byskatan Nelman seurasta. Byskata on siis Mimmin sukunimi! Ja toruja on varmaan noita johtajattaria. Mimmi pullikoi vastaan… Hän sanoo olevan itsellään ikävän … mokomassa luostarissa. Johtajatar tiuskii, että Byskata on pahennukseksi koko kodille; johtajatar oli muka erehtynyt päästäessään Mimmin käymään Nelman luona: Mimmi ei olekaan oikea lohduttaja Nelmalle … joka kyllä muuten käyttäytyykin hyvin. Mimmi sanoo olevansa Nelman vanha tuttava … ja pilkkaa ja haukkuu johtajatarta. Silloin sanoo johtajatar, että ehkäpä Byskata viihtyy paremmin muualla kuin käsitöiden ääressä: huomenna hän panee Mimmin kitkemään hiekkakäytäviä. Sitten vedetään ikkuna kiinni … ja sähkö syttyy kamarissa. Sakris ei kuule enää mitään.
Sakris säälittelee itsekseen:
— Nelma raukka, sellaisessa seurassa… Ja vangittuna.
Kauan pilkistelee rampa kummulta aidan takaa, olisiko Nelma kamarissa … ja avaisi hänelle ikkunan. Ei avaa! Ei uskalla..!
Mutta merkillisen katseen oli hän luonut Sakrikseen … kauniit, siniset silmänsä!
Muuallakin turvakodin huoneissa sytytetään valot. On tullut melkein pimeä. Mutta Nelman varjoakaan ei näy ruudun takana.
Lieneekö tytöt viety iltarukoukseen?