Erämaassa oli pieni järvi, järvessä saari ja saaressa kaunis linna. Tässä linnassa istui kuninkaantytär, jolla oli hallussaan äärettömän kallis, itämainen lipas. Lippaassa pidettiin jättiläisen sydäntä, milloin hän itse kävi taistelemassa erämaan petoja, harhailevia rosvoja tai henkiä vastaan.
Sitten vihollinen ryösti lippaan, puristi lujasti sydäntä, ja siiloin jättiläinen kuoli.
Siten käy tässäkin sadussa.
Kerran ilmestyi karkulaisen alueelle vaakalintu… Sellaisia lintuja on "Tuhannen ja yhden Yön" saduissa … hirveän suuria … niin isoja, että niillä voisi ratsastaa vaikka monta miestä. Enemmän kuin kaksikymmentä jalkaa täytti tämän lokin siivenkärkien väli. Vaakalintu oli valkea, lentäessä sen sulat humisivat niinkuin lähenevä myrsky.
Myrsky lähenikin … Saharan myrsky, jonka nimenä on samum. Tuuli tuiskutteli hiekkaa, riuhtoen jättiläisen partaa, hänen tähystellessään taivaalla keikkuvaa lintua. Jo nousi ilmanrannalta hiekkapilvi … mustana kuin sysi. Sen reunoilla kimmalteli vielä auringon hohde, jota vasten palmut kuvastuivat synkkinä, huokaillen alakuloisesti. Persikkapuun oksilla olivat satakielet vaiti; ainoastaan joku sammakko äänteli vielä tuolla puron varrella, josta pedot kävivät juomassa.
Vaakalintu ei ollut sen kummempi kuin nykyaikainen lentokone. Mutta onhan sekin ihmeellinen, melkein kuin sadun lintu.
Minne oli lentäjä matkalla? Varmaan tuli hän Lounais-Afrikasta, missä myöskin käytiin sotaa ja missä saksalaiset puolustausivat kuin jalopeurat. Valkeaa Tunisiaa ja isänmaatansa Ranskaa kohti hän liiteli, kuljetti jotakin viestiä. Nyt oli hän nääntynyt kovista ponnistuksista, ja hirmumyrsky alkoi juuri raivota, viskoen hänen lintuaan niinkuin höyhentä. Silloin hän näki keitaan. Siinäpä oivallinen paikka hänen jättiläislokkinsa levätä … pieni, vihreä ruohikko hiekkameren laineiden välissä!
Lentäjä laski keitaan viereen. Pian seisoi hän kummallisen ja peloittavan näköisen jättiläisen edessä.
Mutta jättiläinen ei tappanut pientä ranskalaista!
Ei, paitsi virvoittavaa juomaa, ruokaa ja yösijaa, joita sinipukuinen ranskalainen pyysi, tarjosi erämaan omituinen mies hänelle ystävyytensäkin … ylevästi niinkuin arabialaisen paimenheimon päällikkö kestitsee teltassaan muukalaista.