Kas ihmettä, Lyypekki räntäsateessa! Melkein enemmän kuin Köpenhamina. Olisikohan lunta vielä Hampurissakin…? Siellä Matti aikoi ottaa puutarhurin toimen.
Hampuriin kiiteli nyt Matti, mainion saksalaisen kolmannen luokan sohvalla, edessään univormuihin puettuja pikku poikia, aamuhämärässä kouluun matkustavia. Kaikilla heillä oli harmaat, hylkeennahkaiset laukut seljässä, ja harmaissa univormuissa hopeiset kotkanapit. Vakavia he olivat … vaikka vormut muistuttivatkin Helsingin ryssänkimnasistien pukuja.
"Hamburg!" huuteli konduktööri asemalla, korahtelevin kurkuin. Täällä ne eivät ilmoita matkustajille vaunuissa, minne tullaan … Saksassa täytyykin jokaisen pitää huoli itsestään. Oliko tämä nyt Hampuri?
Hampuri se oli, illan tulien loisteessa. Oikeastaan matkan määrä. Jylhällä asemalla pauhu ja kumina. Aikatauluja, kylttejä ja viittoja, joiden mukaan piti kulkea sinne ja tänne! Mitä nyt tehdä?
Ei Matti näyttänyt enää passiaan hotellien kuskeille. Ne kiusasivat häntä täälläkin niinkuin Köpenhaminassa… Vaikeus oli nyt valita hotelli: sillä hotelliin tästä täytyi mennä … valvotun yön jälkeen. Matti selitteli kuskeille tahtovansa hyvää hotellia, lisäten hiukan hiljemmin, että hän halusi myöskin huokeaa. Mitä ne tässä juttelevat? Eivät ymmärrä hänen saksaansa. Joko hän taas häpäisee itsensä kaikkien ihmisten edessä? Mutta menköön, miten menee. Jumalan kiitos, tuossa on toki yksi mies, joka tuntuu hänet ymmärtävän. Hän vastaa Matin kyselyihin:
"Gut, gut … ein sehr gutes!"
Tuolla miehellä on siis sellainen hotelli, jota Matti tahtoo, koska se vastaa myöntävästi hänen kysymykseensä, onko hotelli huokea.
Matin kori keikautetaan hotellikuomujen katolle, Matti nousee kuomuihin, toisten matkustavien viereen, sateenvarjoineen.
Mikä hotelli! Kuusikerroksinen … varmaankin! Välkkyvät ovet kristallia… Nythän tässä jouduttiin… Pikenttejä hännystakeissa, toiset heistä sinisissä sortuukeissa. Yksi saa haltuunsa Matin uskollisen korin; kysyy, onko herralla muuta. Toinen, se, joka aukaisi vaunujen oven, kumartaa ja vie sateenvarjon Matin kädestä. Kolmas jälleen kumartelee portailla. Samoin neljäs kynnyksellä. Viides pyörittää sisäveräjää; Matti ei tiedä, miten pujottautua veräjästä. Tulee kuudes, vai seitsemäs, leveämmillä kaluunoilla varustettu. Tämä juttelee yhä saksaa. Matti tahtoo huonetta. Hyvä, seitsemäs herra viittaa kahdeksannelle, polvihousuihin puetulle, joka johtaa Matin punaista mattoa myöten hissille. Siellä on yhdeksäs … tukka rasvattuna. Hän melkein työntää Matin hissiin, tulee itsekin mukaan. Ylhäällä on kymmenes, nuori ja liuhusilmäinen poika; se jättää vieraan eräälle esiliinaan verhotulle ukolle. Ukko taas esiliinaan verhotulle naiselle. Ja tämä nainen valkealla myssyllä varustetulle nuorelle tytölle, joka johtaa Matin suureen ja komeaan kamariin, lyykistää nokkelasti, lyö oven kiinni ja katoaa.
Matti seisoo keskellä lattiaa. Istahtaa nojatuoliin. Tähystelee ympärilleen, katselee maahan. Nyt tulee matkakori. Matti riisuu palttoonsa. Sitten tulee sateenvarjo. Matti seisoo, istuu, seisoo ja katselee.