Siihen jäi työnhaku tältä päivältä. Päivä olikin jo kulunut loppuun. Matti palasi kaupunkiin, löysi Alsterin sillalle ja siitä hotelliinsa. Söi jossakin kahvilassa … leipää ja makkaraa. Ja kuulipa siellä yhtäkkiä juteltavan suomeakin! Muutamia merimiehiä hän näki … suomalaisia. Mutta vielä ei hän antautunut näiden suomalaisten puheille! Merimiehissä on huijareita … ja täytyyhän Saksassa oppia saksaa.
Seuraavana päivänä Matti haki uuden puutarhurin.
Samalla tavalla haki hän sitäkin seuraavana, ja yhä toisina päivinä. Siinä hän väsyi niin, että etsi paikkaa vasta sitten parin päivän kuluttua.
Eipä ollutkaan niin helppoa elättää itseään ulkomailla kuin hän oli kuvitellut. Ei sitä edes ruumiillistakaan työtä aivan rikulla eteen tuoda.
Ja kuinka oli mahdollista, ettei hän osannut saksaa, vaikka oli lukenut sitä kahdeksan vuotta? Kukaan ei juuri häntä ymmärtänyt, eikä hän paljon ketään.
Toiseksi: jos vähitellen alettiin hiukan ymmärtää, milloin hän haastoi harvakseen, niin sitten ne ulkomaalaiset isännät, joilta hän pyysi tointa, siristelivät silmiään, tarkastelivat häntä, vetivät syviä haikuja pitkävartisista porsliinipiipuistaan ja kysyivät:
"Te siis olette suomalainen? Niin … no … mille asialle te tulitte luokseni?"
Millekö asialle! Johan Matti oli sen sanonut! Hänen oli nyt alettava koko asia ja vaikea saksa uudestaan. Tämä vieras kieli koski puhuessa leukoihin. Vielä arveltiin, olisikohan herrasta töihin? Matti sanoi tehneensä ennenkin näitä töitä. Nyt väitettiin eräissä liikkeissä, että heillä on jo omat vakinaiset työmiehensä; valitettavasti ei paikkoja siellä ollut auki. Neuvottiin toisten työnantajain luokse. Siellä tuli samanlaisia syitä kuin edellisiltä. Ja työpäivät olivat pitkiä … palkat huonot. Niin, niin … Saksa on ahkeruuden maa…
Sattuipa silläkin tavoin, että joku tarhurimestari, kyseltyään, onko Suomessa tarhuritaito korkealla asteella, ja saatuaan vastauksen, että on se … melkoisenkin korkealla, sattuipa niinkin, että mestari ilmaisi, ettei ainakaan hän halua ottaa ulkomaalaisia viemään maan omilta kansalaisilta leipää ja ammattitaitoa. Matti Vahvaselkä loukkaantui ja tuli miettiväksi… Ihanaa oli ainoastaan se, että suomalaista edes peljättiin…
Kas, kun ei saa hevillä paikkaa mies, jonka lompakko ja punakat kasvot laihtuvat…