Oikeuden puolesta.
Vironmaassa, jota synkkä Itämeri huuhtelee, on tasaisella ja yksitoikkoisella rannalla suurenlainen kylä, enimmäkseen olkikattoisia taloja … matalan hiekka-harjun punertavalla rinteellä. Niin lähellä Tallinnaa, että kylään näkyvät tuosta Eestien nuoren tasavallan pääkaupungista kirkkojen tornit. Parhaiten loistaa ylpeä venäläinen katedraali kultaisine sipuleineen … rakennettuna Tallinnan korkeimmalle paikalle, sille kukkulalle, jonka nimi lienee, muistaakseni, Lindanisa, Lindan rinta: siis katedraali on sijoitettu ikäänkuin painajaisena ahdistamaan Eestien kansallishengettären hentoa povea.
Tällaisen kylän surullisimpia asumuksia on koulumestari Jaan Raudin tölli.
Se on kylän toisessa päässä, melkoisesti erillään muista taloista, joista monienkin seinät ovat uudestaan rapatut ja ikkunain pielet maalatut, koska niiden omistajat, talonpoikaisisännät, osasivat rikastua sodan aikana … usein aivan omatta ansiottaan. Jopa hohtaa yhdessä kartanossa uusi ja punertava tiilikattokin … yleensä harmaiden olkikattojen keskeltä.
Mutta opettaja Raudin seinistä on rappaus lohkeillut. Hänen tupasensa ainoan ikkunan laudoitus näyttää laholta ja mustuneelta. Töllin katto vuotaa sadeilmoilla sekä isännän haitaksi että hänen ainoan eläimensä, kirjavan lehmän, jota pidetään talvella rakennuksen navettapuolella, saman katon alla kuin tupakin on, juuri tuvan tahi paremminkin kamarin seinän takana. Näin kesällä kulkee eläin laitumella töllin pikku palstalla.
Palstansa koulumestari sai toki omakseen Eestin tasavallan jakaessa talonpojille balttilaisten aatelisherrain maita.
Tölliin kuuluu hiukan metsääkin, hyvin vähän. Siellä voi lehmä kaluta kesäisin ruohoa, raukeasti läpisevien poppelien välistä, sen heinämäärän lisäksi, mikä koulumestarin on hankittava muualta, myöden maitoa ja voita, perunoita ja omenoitakin. Metsikkö nousee tölliä ylempänä rinteellä. Vielä on palstalla, rakennuksen alapuolella, kaistale perunapeltoa. Ja seinän vieressä vanhoja omenapuita … vääntyneitä ja haljenneita, mutta nykyään hellästi pideltyjä, rievuilla käärittyjä. Eläminen on vasta alullaan, sillä kauan ei koulumestari vielä ole asunut tässä töllissä.
Ei, sitä ennen hänellä oli valta isännöidä sievänlaisessa koulutalossa, joka on hänen palstansa kanssa rajatusten.
Ja voitaisiinpa väittää, että hänelle on annettu tämä töllikin ikäänkuin armosta.
Jaan Raud on nimittäin hullu: sellainen käsitys on hänestä enimmillä tässä kylässä; sama oli se siellä suorastaan kaikilla muutama vuosi aikaisemmin, ennen Eestien vapaussotaa.