Ja ennättäisikö nuoren tasavallan hallitus sitten korjaamaan hänen asiansa, jos saisi sen tietoonsa muiltakin kuin häneltä? Nuoren vapauden vaalijoilla on niin paljon muuta huolta! Tosiaan, paljon muutakin huolta kuin antaa kunniamerkkejä.
Kuuluuko siis maailman logiikkaan, että totuuden miehen on kärsittävä vastustamatta kaikki, mikä lyö häntä poskelle? Kant sen pohjaltaan myöntää; mutta mitähän sanoisi siitä vielä Hegel, peljättävän järjestyksen kansan kansallisfilosofi?
Ja mitä sanoo perunakattila? Se kuohuu ylitse laitojensa, polttaa koulumestarilta sormet, yksinäiseltä poloiselta, jolla ei ole ollut varaa ottaa jotakin Eestien maan keltakiharaista tytärtä vaimokseen. Niin, kuka tulisi vaimona syömään hullun miehen perunoita ja silakoita?
Vanhan myllärin kuolema.
Tämä on satu talonpoikaismaasta. Satu siitä, minkälaiseksi luulen talonpoikien rakkautta tämän maailman hyvään ja tähän kauniiseen Jumalan maailmaan.
Missä on se talonpoikaismaa? Se saattaisi mielestäni olla missä valtakunnassa tahansa. Ja sama on, missä se sijaitsee.
Mutta siellä, kahden korkean harjun välissä, joista toisella näkyy vanha Mäkkyiskylä aukeine peltoineen ja mustine taloineen, siellä aivan Mäkkyiskylän kupeessa kiinni, on Hiesun runollinen vesimylly… Myllyn syvässä notkossa suhisee koivumetsä lempeästi.
Suloinen paikka on tämä mylly. Varsinkin kesällä, sillä talvella on se hiukan yksinäinen… Sievä on myllytupa. Pihalla rehoittaa pari tuuheaa pihlajaa … pienen luhtiaitan edustalla… Myllärin aikoinaan istuttamia puita ne ovat.
Melkeinpä salaperäinen on myllylaitos alhaalla joen äyräällä. Milloin mylly käy, kohisee kirkas vesi väkevästi sen lankkuisessa rännissä…
Joen pengermiä kirjaavat kesällä päivänkakkarat, ja kankaalla, asumattoman erämaan suulla, kiiluvat pääskysenhatut, jotka ovat hehkuvasti punaisia.