Mutta näyttää niinkuin ne kasvot loistaisivat… Ja kähinä käy sairaan kaulassa yhä: sellaista ei myllärin muori ole kuullut milloinkaan. Joskus hengitys ihan seisattuu. Pitkiksi ajoiksi, jotka ovat vaalijasta pitkiä … kuin maailman loppu. Sitten se taas alkaa, ahtaasti, vaivalla … ikäänkuin huokaillen.
Lihava emäntä ajattelee, että jospa nyt mylläri kuolee! Eihän siinä mikään auta, kuolemaan se tauti lopulta vie. Muori alkaa muistella heidän entistä yhteistä elämäänsä … hyvää mylläriä… Ja alkaa itkeä. Pyyhkii pieniä silmiään paitansa rintamuksilla ja takkuisella tukallaan. Lyhyt palmikko heilahtelee.
Nyt hän itkee jakkaralla ääneensä … aivan ulahtelee. Myllytupa on muuten hiljainen. Ei edes kaappikello pirtissä naksahtele, sillä se on jäänyt vetämättä, koska mylläri, joka aina itse vetää kellonsa, on potenut täällä salissa.
Sydäntä viiltää muorilta myllärin vaiva, tuo käheä hengitys. Niin loistavat kuitenkin sairaan kasvot … jumalisuutta loistavat…! Koko ikänsä on mies ollut hyvä sille, jonka Jumala antoi hänen vaimokseen… Sääli on muorilla … sellaista hyvää miestä…
Mutta sitten, myllärin kuolemista ajatellessa, johtuu emännän mieleen, että kuinkas käy, jos mylläri nyt kuolee? Ei hän ole tehnyt testamenttia eikä heillä ole lapsia. Mutta kun ei ole testamenttia, joka määräisi, että omaisuus tulisi leskelle, niin muorille annetaan puolet omaisuudesta ja lopun vievät myllärin sukulaiset, veli ja sisar ynnä heidän lapsensa!
Tällainen pälkähtää emännän päähän. Hän kohottaiksen, ja pienet silmät, joista valuu kyyneleitä poskille, tulevat teräviksi. Mielessään sanoo muori:
"Sellainen se on, tuo itse … mylläri. Kyllä se on luvannut pitää leskestään huolta, milloin on puhe siihen sattunut. Mutta nyt…! Ja ihmisille se on rahojaan antanut, velkakirjaakaan ottamatta, sen tietää muori: on siitä myllärille harmitellut. Näistä vain, ei siitä, että Matti on antanut papeille, sillä pitäähän niille ja pakanoille… Kunnasta viime vuonna muuttaneelle kappalaisellekin pisti taskuun sata markkaa … salaa, lähdön hetkellä, ja pakanalähetykselle on rahaa lähettänyt, että saisivat valottomat tietää Jumalan ja Jeesuksen valkeudesta… Sellainen se on, oikea hyvä mies, mutta vaimonsa unohtaa!"
Jos muut rupeavat kuolemaan, tekevät he testamenttinsa! Eikös tämä usko milloinkaan kuolevansa, vaikka on vuosikaudet ilmoitettu hänelle ylhäältä taudilla kuolemasta?
Kun Vänskin vanha ukko kuoli, tai ennenkuin hän kuoli … oli lähtenyt leikattavaksi kaupunkiin … minkä purun tähden lienee … niin, kun hän kuoli, hankki hän sitä ennen kirstun itselleen. Siihen nostatti itsensä, ja ajoi ruumiskirstussa kaupunkiin leikattavaksi, kirstu reessä: jos kuolisi leikattaessa, olisi jo valmiina kirstussa. Naurattaa tällainen oikein… Mutta asioista se kaljupäinen ja kuuro ukko piti huolen. Mutta tämä, mylläri! Ei ole testamenttia tehnyt… Ja pian hänen sukulaisensa vievät muorilta kaikki.
Johan nyt on ihme… Kun se kuolee näin!