Maisteri jatkaa kiivaita sanojaan, joista eroittuu ainoastaan: "Kyllä minä näytän…!"
Sitten:
"Minä puhun teille suoraan…"
Vielä kiivaammin hän kiroaa ja sanoo:
"Luuletteko minua petkuttavanne!"
Yhtäkkiä hän astuu pöydän ääreen, ottaa Laurin hyvältä tuoksuvat liuskat ja heittää ne hänen jalkoihinsa, ja valkea mies, hiukan kellertävä niinkuin vanha porsliini, huutaa:
"Menkää ulos täältä!"
Lauri Falk yskähtelee vähän, noukkii liuskansa, aikoo suuttua, ja menee ulos.
Lauri ehtii jo levittää manttelin hartioilleen, silloin rientää kaikkein etummaiseen huoneeseen, jossa konttorineidit istuvat Lauriin katsomatta ja tähystellen työhönsä, niin säikähtyneet ovat he toimitusjohtajan äänestä, silloin rientää jostain Laurin luo varajohtaja, jonka muoto on melkein yhtä ympyriäinen ja punainen kuin elokuun alkupäivien kuun. Hänen siniset silmänsä kiiltelevät kullattujen sankalasien läpi; hän puhuu Laurille: "No, älkäähän vielä menkö, tulkaa minun kamariini. Maisteri on vähän ankara… Mutta ehkäpä minä voisin välittää teille työtä, jos sitä tarvitsette. Ainahan sitä tarvitsee! Ettekö kirjoittaisi meille jotain? Mitä tahansa! Me tarvittaisiin esimerkiksi … lasten kuvakirjaa. Ja liikeapulaisten marssi. Osuuskunnalla on pian vuosijuhla, johon meillä painetaan juhlajulkaisu. Juhlaruno on päätetty pyytää … sangen eteviltä runoilijoilta. Te osaatte kyllä kirjoittaa … tunnen teidän runojanne. Kuulkaa, sillä tavalla pääsisitte alkuun. Tällaisesta marssista maksaisivat asianomaiset hyvin. Ettekö? Mikäpä siinä, ei sen tarvitse olla erinomainen, osaattehan te riimejä … ja voimakas tahti tarvitaan. Tahi muuta työtä? Te tunnette kieliä, teette käännöstyötä, oikein tarkkaa, hienoa. Me kustannettaisiin ranskalaisuuttakin, sehän on todella iloista lukemista … herättää uteliaisuutta … siinä on rakkautta, se menee. Tahi nyt muistankin: me tarvittaisiin myöskin kaniininhävitysseuran marssi."
Lauri naurahtaa ja menee … ensin varsin pystynä. Sitten, pilvenpiirtäjän valtaovella, yhä hiljaisemmin.