Paholaisista mahtavimman, U-tshangin kynsiin hän köyhien mielestä joutui, ja se oli useain mandariinienkin käsitys, milloin he sattuivat puhumaan totta.
Mutta mitä hänestä julkisesti arveltiin? Mitä hän itse arveli omasta kohtalostaan? Tuskinpa uskoi hän eläessään itselleen sellaista ikuisuutta. Ei ainakaan vakavasti … muutoin hän ei ehkä olisi ollut sitä, mitä hän oli. Niin, tuskin hän edes ajatteli olevansa tavallinen kiinalainen ooppiumikauppias ja muuta sellaista, joskus kaikkea sitä suuressa mitassa.
Mutta sen verran lienee hänen sydämessään vilkahtanut jotain kansanomaista ja ihmeellistä, että hän kaipasi olla jollakin tavalla ikuinen. Väittäväthän lähetyssaarnaajat, että pakanoissakin ja siis myöskin kiinalaisissa piilee jonkinlaista iankaikkisen elämän kaipuuta, vaikka hämärää.
Tämä kiinalainen tahtoi niin ollen elää vielä kuolemansa jälkeen … saatuaan rahoillaan maailmassa paitsi haluamaansa elämää suuren kunnian niiden ihmisten suusta, jotka eivät olleet joutuneet hänen tähtensä kärsimään. Elää kuoltuaankin maailman kunniassa hän ikävöi … edelleen siinä maallisessa Taivaan valtakunnassa, jossa hän oli rikastunut … ja loistanut pitkin kynsin niinkuin mandshu ja mandariini ja vaatettanut, köyhien sanan mukaan, itsensä kalliilla liinavaatteella ja hienoimmalla Kiinan silkillä.
Mitä hän teki saavuttaaksensa ikuisuuden? Teki ennen kuolemaansa testamentin, luovuttaen kultasäkkinsä ei suinkaan talonpojille ja kuleille, joilla hän oli poltattanut ooppiumia ja teettänyt työtä riissipalkoilla, vaan kauneille kiinalaisille kirjailijoille. No, hänen sukulaisensa, jotka saivat näistä häikäisevistä rahoista ainoastaan kolmannen osan, olivat luonnollisesti säädöksestä harmissaan. Mutta mitä se auttoi? Testamentti lienee Kiinassakin testamentti … ja rikas mies halusi itselleen ikuisuutta. Iankaikkisesti olisi hän elävä Kiinassa, kaikkein korkeimmalla tavalla, sillä kirjallisuus samoinkuin kuin muutkin taiteet oli silloin Kiinassa ylhäisessä kurssissa. Kirjailijain mielestä jalointa … rahan jälkeen. Ylevä keisarikin harrasti ja suosi erikoisesti runoutta. Mutta vaikka muutkin kuin keisari suosivat kirjallisuutta, suosivat keisarin esimerkkiä noudattaen, niin väitettiin senaikaista kirjallisuutta heikommaksi kuin se oli ollut niinä aikoina, jolloin se oli ollut vahvempi. Ja silloiset kirjailijat arvelivat tähän heikkouteen syyksi sitä, että he olivat heikkoja kukkaron puolesta. Kirjailijain väitteellä oli sievoinen voima, koska he väittivät kynillään; olivathan kynistä luonnollisesti enimmät juuri kynäilijäin käsissä.
Missäpä tarjoutui sopivampi tilaisuus tehdä itsensä ikuiseksi kuin tekemällä itsensä kirjailijain ylistämäksi? Niiden ammattilaisten piirtämäksi kronikkoihin ja historioihin, jotka olivat enimmän soveltuvat sellaiseen työhön.
Testamentti jätettiin vahvistettavaksi keisarille, joka vahvisti sen mielihyvällä. Se oli nyt tekevä kirjallisuuden todellakin paremmaksi kuin se oli ollut ennen.
Mutta kuinkapa lienee käynyt. Uskommeko, että kullan jumalasta on
Kiinassa kauneuden jumalaksi?
Eikö kullassa, tyhmien omaisuudesta kynsityssä ja ooppiumilla hankitussa, piile kullan jumala, omituinen demooni? jokin kiinalainen pahahenki? Niin, eikö kulta tuoksahda samalta kuin uskoisimme sen omistajankin sielun tuoksahtavan? Ja eikö mammonan mukana jäänyt Kiinaan sen hankkijan sielu, vaikka hän itse oli jättänyt maailman? Tai ehkä ei jättänyt, sillä kenties hän jäi itse elämään kultansa keralla … kuten hän elää toivoi, Nyt ne, jotka satuttivat kätensä hänen jättämiinsä, koskettivat hänen sieluunsakin … ja joutuivat palvelemaan vainajan henkeä. Lähetyssaarnaajat nimittäin kertoivat Kiinassa palveltavan hartaasti vainajia ja henkiä.
Minkänäköinen lienee ollut se henki, jota tämän tavattoman rikkaan kuoltua palveltiin? Luultavastikin sellainen, jollaisiksi kiinalaiset veistävät epäjumaliensa kuvat. Keltanaamainen se varmaankin oli; silmät pullottivat epäjumalan päässä, suu oli leveä … ja keltainen käsi kurottautui suoraksi … kun henki hyppelehti ja loikki. Viekkaasti se tähysteli ja synkästi tuijotti, ja joskus tämä isovatsainen ja laiska epäjumala alkoi karjuakin. Oikea kiinalainen kummitus jumalankuvaksi.