Ei, talosessaan Madridin uusimmassa osassa asuu härkätaistelija Pablo
Marian leski … uljaan toreadorin, jonka lisä- ja kunnianimi oli El
Arrojadito, mikä merkitsee melkein yhtä kuin sana Peloton.
Korkealla kummulla hän asuu. Kummulle näkyy lumessa säteilevä Sierra
Guadarrama aution erämaan ylitse.
Nuori Estrella voi hyvin … puettuna huntuihin ja samettiin … miesvainajansa jättämillä rahoilla saatuihin. Ja yhtä hyvin elää Pablo Marian poika, pikku Alfonso.
Onnellinen Estrella! Ei käynyt sillä tavoin kuin Pablo Maria jo pelkäsi, nimittäin, että Estrella ja Alfonso joutuisivat kurjuuteen.
Ja tämä pelastuminen on El Arrojaditon ansiota! Vielä elää Espanjassa grandeza!
El Arrojadito syntyi Sierra Guadarraman liepeillä. Se vuoristo tai alppi on Kastilian korkeuden apulaisena luomassa ylängön talvea yhtä tylyksi kylmyyden puolesta kuin sen kesä on julma kuumuudessaan. Guadarrama liittää talvelliseen viluun vielä sumunsa, jotka vyöryvät syksyllä ja talvella alas huipuilta; se sumu viiltää joulu- ja tammikuun aamuina Madridin notkelmissa melkeinpä läpi luiden ja ydinten, jopa useasti vielä maaliskuussa. Eikä pelkästään aamuisin: välistä joulun ympärillä on pääkaupunki kaiket päivät kiedottu hyytävään sumuun niinkuin käärinliinaan. Silloin saatetaan tulisessa Espanjassa yskiä ja köhiä kovasti … köhivät paremmatkin ihmiset kuin kaduilla makaavat kerjäläiset…
Sierra Guadarrama, karu ja tyly vuori! Sen liepeillä siis syntyi Pablo Maria El Arrojadito. Isä kuului olleen vuohipaimen … eikä äitikään hienompaa sukua, vaan vuohi- ja lammaspaimen.
Ja kumminkin nousi Pablo Mariasta härkätaistelija! Jopa kuuluisa härkätaistelija, jolle annettiin lisänimeksi El Arrojadito! Melkein ihanin kunnia kuninkaan ja arkkipiispan jälkeen, mitä Espanjassa voi saavuttaa.
Pablo Marian synnyinlaakso palaa kesällä kulolle, ja talvella se on harmaa ja kuolemaan asti synkkä. Maakuopassa asuivat hänen isänsä ja äitinsä, niinkuin monet muutkin talonpojat kuuluvat asuvan. Jonkin tornimaisena ylenevän ja mustan kallionsärmän juurella… Kuinka he olisivat voineet rakentaa itselleen kartanoa … edes kivistä, sillä metsää ei Espanjassa ole … puuta tuskin edes kattilan alle, varsinkaan köyhillä…
Siksipä onkin mahdollista, että paimen ja hänen vaimonsa yskivät talvella kovasti, maatessaan yöllä kuopan nurkassa, kirjavat huivit vedettyinä suun eteen ja käärittyinä monin kerroin kaulan ympärille. Pikku Pablo nukkui yöt vanhempiensa välissä; mutta päiviksi vietiin hänet lampaiden ja vuohien mukana majan edustalle laaksoon, jossa mies ja vaimo paimensivat suuren aatelisherran eläimiä. Tällä aatelisherralla oli nimiäkin ja arvonimiä kokonainen pikku juna. Sellaisia kuin: Don Carlos Ramiro Miguel Gonzales de Fuenteplata, conde de Puente de Alcántara y Almudena, duca de Laxarilla y Bobadilla. Kreivi hän siis oli ja herttua, mitä kaikkea lieneekään ollut. Itse hän eli Madridissa, poissa maalta, tahi tulisimmat vuodenajat toisissa linnoissaan, jotka olivat lauhkean Välimeren rannalla; oleskelipa hän paljon ulkomaillakin, luultavasti iloisessa Italiassa.