Varsin pian sai Estrella pojan, Pablo Marian ylpeydenesineen, jolle annettiin kuninkaallinen nimi Alfonso. Sitten elivät he onnellisesti edelleen. Pablo Maria tappoi joka vuosi huhtikuusta lähtien vihaisia härkiä … sijoitti rahaa Espanjan pankkeihin … ja vakuutti henkensä huikeasta summasta.

Mutta nyt näemme, eikö Pablo Mariassa ollut todella grandezaa muulloin kuin kullan ja onnen päivinä.

El Arrojaditolle kävi huonosti.

Suuri sonni ei häntä tappanut. Pahemmin hänelle kävi.

Sierra Guadarraman sumuistako lienee johtunut, ja maakuopasta, jossa hän oli pienenä niellyt noiden sumujen kosteutta, vaiko siitä, että hän valvoi nykyään paljon klubeissa ja hotelleissa, havanna-sikarien hienossa savussa ja viinien, rommien ja pelipöytien ääressä, sillä kun mies on päässyt maalaiselämästä, niin maistuu komean elämän ihanuus hyvältä; mistä lieneekään johtunut, mutta erään autoretken jälkeen, jonka Pablo Maria teki tammikuussa yli Kastilian lakeuksien eräiden caballerojen kanssa, sen retken jälkeen alkoi Pablo Maria arveluttavasta yskiä. Ei se yskä totellut Espanjan erinomaisten lääkärien hoitoa. Komea El Arrojadito laihtui ja kelmeni pian. Niin kului muutamia viikkoja. Nyt lienee Pablo Maria muistanut lumisen Sierra Guadarraman sekä nuo maakuoppaan kuolleet vanhempansa.

Espanjan erinomaiset lääkärit sanoivat, että kuuluisalla torerolla oli keuhkovika. Oikein hirveä.

Mutta odottakaapas: vielä on grandezaa itämaisten maurien ja keskiajan goottilaisten hidalgojen valtakunnassa!

Ensiksikin kielsi Pablo Maria lääkäreitä ilmoittamasta Estrellalle mitään tämän pikku yskän oikeasta laadusta. Saattoihan vaimolle sanoa, että se oli vaikeasti parannettavaa.

Mutta itsekseen mietti El Arrojadito, antaen jonkun aikaa tiedemiesten neuvoa häntä, omia ajatuksiaan.

Synkkiä ja komeita ajatuksia. Tätenkö oli hänen jäätävä koko elämänsä iäksi kitumaan? Surkea keuhkotauti! Surkuttelun ja pelonkin uhriksi hän jäisi … suuremmaksi peloksi ihmisille kuin koskaan väkevin härkä hänelle, jonka nimi oli Peloton. Sillä hän levittäisi ympärilleen ruttoa pelkällä läsnäolollaan.