Alakuloisinta oli, ettei hän varmasti enää koskaan kykenisi tappamaan härkiä.
Ja kaikkein raskainta sittenkin, että hän saattaisi hengittää turmionsa myrkyn Estrellaan ja reippaaseen poikaansa, pikku Alfonsoon!
Vieläpä mietti El Arrojadito, että koska hän ei kykenisi toistavaan ammattiinsa, niin hänen asiansa joutuisivat rappiolle. Erinomainen elämä täytyisi supistaa kurjemmaksi. Kuluisivat lopulta paljotkin kullat, jos hän eläisi kauan, jota lääkärit epäilivät.
Viimein näki Pablo Maria suruissaan Estrellansa jo kiertelemässä Madridin palatsien ja klubien ovilla … huonoissa vaatteissa ja elämisen huolten painamana. Kiertelemässä satojen muiden kerjäläisten parvessa, ryysyisenä ja onnettomana, pikku Alfonson keralla; niin, anellen ylhäisiltä almua, tuo kuuluisan ja lahjakkaan El Arrojaditon leski … sillä suuruudetkin saatetaan unohtaa, kun rahasta tulee kysymys.
Ei, grandezaa tarvitaan muulloinkin kuin taistelussa hurjasilmäisiä härkiä vastaan, joiden häijyt sarvet usein tahrautuvat toreroiden verellä.
Suru teki Pablo Marian viimein ehkä sekapäiseksi. Hän ajatteli edelleen, antaisiko hän, jos kestäisi voimissa edes tulevan taistelusesongin alkuun, huhtikuuhun, sonnin keihästää rintansa puhki? Antaisiko hän vihollisensa voittaa? Ei, tuhannesti ei! Sellainen olisi tahra kunnian välkkyvään kilpeen.
Mitä oli El Arrojaditon tehtävä? Miten oli hänen kuoltava, pelastaakseen kunniansa ja rakkaansa?
Hän keksi grandezan puolesta ovelan keinon. Käski näitä erinomaisia lääkäreitä, jotka eivät voineet hänen taudilleen mitään, niin virkeästi se edistyi, lähettämään hänet matkalle eteläiseen Espanjaan, missä ilmasto on lempeä ja maakin oikein kaunis: turhaan eivät jo maurilaiset runoilijat ylistäneet niitä seutuja taivaasta pudonneeksi paratiisiksi; Hän tahtoi ensin Malagaan, jossa rusinat kypsyvät, ja sitten ehkä espanjalaiseen Afrikaan, … ainaisen auringon maihin Casablancaan ja Melillaan. Sillä tavalla oli hän paraneva pikemmin, vakuutteli hän … ja niin vakuuttelivat erinomaiset tiedemiehetkin Estrellalle, jota kuuluisa torero ei suostunut ottamaan mukaansa tälle huvimatkalle, ei ainakaan vielä … varovaisuuden vuoksi.
El Arrojadito lähti siis keltaisesta Madridista, hyvästeltyään ritarillisesti Estrellaa ja syleiltyään hellästi ja palavasti pikku Alfonsoa. Sanoi tulevansa takaisin pian, niin oivallisessa kunnossa kuin julmin taistelusonni. Kiiti junassa poikki puuttomien ylänköjen … niiden äärillä kohoilee mustia kallionsärmiä kuin mitäkin linnanraunioita. Poikki autioiden tasankojen, joilla näkyy ainoastaan harvassa kyliä ja melkein yhtä harvassa ihmisiä: kumpujen laella ratsastavia talonpoikia tahi sauvainsa nojassa seisovia paimenia. Hiljaisen maan äänettömyyttä keskeyttivät ainoastaan joskus rotkoissa kohisevat vuoripurot ja junassa matkustavien maalaisten alakuloiset ja hurjat laulut. Niin tuli hän Malagaan … ihanuudessaan iankaikkisen Välimeren rannalle. Sitten teki hän retken meren poikki Melillaan.
Välimeri lepäsi näinä alkutalven päivinä puolihorroksissa … loikoi niinkuin itämainen kaunotar hopealla kirjatulla silkillä, naurahdellen unessaan ja laulaenkin huolettomasti silloin tällöin. Sen rannalla, lumivalkeiden maurilaiskylien pengermillä, oli Pablo Marialla vielä tilaisuus tutkia, mitä hän tekisi. Ja hän vahvistuikin päätöksessään … grandezan puolesta. Sillä turhaan odotti hän pelastusta, kierreltyään sittemmin myöskin Casablancassa ja viimein Fezissä.