"Hahhaa!" nauroi Hannu. "Kuka sitten vedon maksaa?"
"Se, joka enemmän aikaa elää", naurahti Aappo, joka äsken oli puhunut. "Ja pelkäänpä minun ikäni olevan pitemmäksi mitatun kuin Matin. Kolme hallia viinaa on veto. Tule Hannu!"
"Minä lähden vaikka Kaliforniaan", virkkoi Hannu ja, avaten oven, lauloi:
"Oi noita aikoja entisii, oi surun aikoja näitä,
Kun minun täytyypi muistella noita Pukkilan Jaskan häitä".
Kun Hannu toveriensa kera oli mennyt, heittäytyi Tapani pitkäkseen sänkyyn.
Sofia pistäytyi vähän ulkona korjaamassa terveyttään, tuli sitten sisälle ja lausui Tapanille: "Minä olin äsken vähän huonolla tuulella ja lienen sinua loukannut. Älä sitä enää muista".
Tapani ei vastannut mitään.
"Hannukin oli vähän nokkaantunut ja vimmapäinen. Noin isäänsä kohdella ei ole sopivaa".
Tapani oli edelleen ääneti.
"Mitä ajattelet, ukkoni? Kuulet kaiketi puheeni".