Kun Esa läheni pajaa, kuuli hän sieltä kaksinkertaiset vasaran kalkutukset. Sitten kuului sähinä, kun Sakari karkaisi rautaa.
"Miks'ei minulla sihise?" kysyi Väinö, pistäen rautanaulan, jota hän pihdissä piteli, veteen.
"Siksi, ett'ei naulaa ole kuumennettu", vastasi Sakari. "Pistetäänpä naula vähäksi aikaa ahjoon, sitten se sihisee".
Kun Sakari juuri oli tehnyt, mitä pojalleen vasta sanoi, ilmestyi Esa pajan ovelle.
"Hyvää huomenta, Sakari!" hän virkkoi.
"Huomenta, huomenta", sanoi Sakari ja rupesi taas kalkuttamaan.
"Maltappa, seppä, vähän työssäsi", sanoi Esa, "minulla on asiaa enkä saa sanojani kuulumaan, kun kalkutat".
Puolittain vastahakoisesti pani Sakari vasaran alasimelle, pani kätensä ristiin rinnan yli, nojausi seinää vasten ja sanoi: "Noh?"
"Oletko sinä viisi kuukautta sitten Silpon Laurin kanssa kuullut anoppi vainajani sanovan Takalon Elsalle, että vaimoni — on ryöstänyt lesken lapsen?"
"Kas sitä Lauria, kun ei voinut olla ääneti", jupisi Sakari ja lisäsi: "No, jos se asia on tunnustettava, niin sen olen minä kuullut. Minä näin lesken menevän emäntävainajan luo ja silloin Lauri, joka oli käynyt leskeä käskemässä, veti minua hihasta sisälle ja me seisoimme pimeän salin nurkassa ja leskeltä jäi ovi ra'olleeen, kun hän meni kamariin ja me hiivimme oven luo ja kuulimme koko puheen".