"Mitä he? — kerro heidän puheensa lyhykäisesti", sanoi Esa, muristaen kulmiansa.
"Emäntävainaja sanoi kehoittaneensa vaimoanne ryöstämään lesken lapsen. Silloin leski kaatui lattialle ja vaimonne tuli juuri sisään, jolloin me vetäysimme syrjään. Ja vaimonne nuhteli ankarasti äitiään, kun hän oli asiasta ilmoittanut ja uhkasi ajaa hänet pois talosta, jos hän vielä menisi puhumaan siitä asiasta. Ja sitten renki tuli ja korjasi lesken rekeen ja vei hänet kotiaan. Vaimonne sanoi, että leski oli joko saanut halvauksen tai oli juovuksissa. Niin sen asian oli. Sepä on kyllä ikävä seikka; mutta jos vähän maksatte leskelle, niin voi vielä kaikki tulla reilaansa".
"Onko kaikki mitä puhuit totta? Voitko sen valallasi todistaa?" kysyi
Esa, synkästi katsellen Sakaria.
"Miksi valhetteleisin kun minulta kysytään? Muutoin olisi tuo asia saanut jäädä salaisuudeksi — ainakaan minä en olisi suutani aukonut", virkkoi Sakari.
"Hyvästi seppä!" lausui Esa lyhyesti ja lähti astumaan.
"Herran nimeen!" sanoi Sakari. "Hän näytti niin kummalliselta. — Kyllä nyt Lauri on pahan asian alkuun pannut. Pitäneeköhän mennä oikeuteen? No kulungithan tuosta tulevat", hän lisäsi, pyyhkien suutaan.
Hän oli taas tarttunut vasaraan ja alkoi kalkutella. Sepän talo oli samalla puolen virtaa kuin Aumola, mutta ylempänä. Esa laskeusi pajasta lähtien joen törmää alaspäin, tapasi pienen tytön ja käski tämän viedä hänet yli. — Kohta oli hän joen toisella puolen ja lähti astumaan. Yhteenpuristetuilla huulilla, levoton tuli tuijottavissa silmissään ja lyhyesti hengittäen kulki Esa eteenpäin. Hän ajatteli, mitä hän tänä päivänä oli kuullut. Sanomaton raskasmielisyys tahtoi ikäänkuin painaa hänet maan alle.
Kun Esa oli saapunut Elsan mökin luo, pysähtyi hän ja katseli hetken ympärilleen. "Täällä olisi hän liikkunut siinä kamalassa toimessa! — ah! — päätäni pyörtää sitä ajatellessa".
Hän astui mökin ovesta sisään ja vaipui, melkein lankesi, penkille istumaan.
Leski tirkisteli Esaa eikä tiennyt ensin, näkikö hän oikein.