"Nyt panen kahveen tulelle", virkkoi hän tytyväisellä äänellä, "ja sitten juoksen noutamaan vähän rohtoja. Minä olen jo monet taudit parantanut reseptilläni". Ovessa hän vielä virkkoi: "miks'ei vaimonpuolikin kelpaisi tohtoriksi? Kansan seassa parantavat viisaat akat ihmisiä yhtä paljon kuin viisaat miehetkin".
XXIV.
Ennenkun huhu siitä, mitä Aumolassa tapahtunut oli, kerkesi levetä pitäjäälle, oli Pilveisten Hannu tullut tilaisuuteen toteuttaa kostonhankkeensa tuota vihattua Juhoa vastaan.
Iltaa ennen kuin Helena oli lähtenyt Aumolasta, oli Juho käynyt toisella puolen jokea ja kulkenut sivu Hannun kodin. Hannu oli heti lähtenyt tähystämään, mihin toinen meni, ja nähnyt Juhon kääntyvän Torvelan kujalle. Hannu arvasi, että Juho ei Torvelassa kauaa viipyisi ja asettui eräälle kankaalle, jossa ei taloa ollut lähellä, odottamaan Juhon palaamista. Koston tuli paloi Hannun silmissä, kun hän malttamattomasti katseli sinne päin, josta hänen vihattunsa oli tuleva.
Hyräillen Savolaisen marssia, astuskeli Juho surutonna eteenpäin kaitaista metsäpolkua, kun hän äkkiä tunsi kaksi kättä takaa tarttuvan hänen kaulaansa ja riuhtasevan hänet seljälleen. Niin odottamaton oli tuo hyökkäys, että oli mahdotonta keretä vastarintaa tehdä.
"Nyt me olemme täällä kahden kesken", kähisi Hannu. — "Minulla on sinulle vähän sanomista ja koska pelkäsin, ett'et saapuisi puheilleni käskemällä, niin täytyi minun tällä tavalla sinua saada tavata".
"Tämmöistä tapaa ei oikea mies käytä", sanoi Juho. "Tämä on häpeällistä kaikkien mielestä, joilla kunniantuntoa on".
"Ole huoleti; ei sinun tarvitse hävetä", sanoi Hannu pilkallisesti, "koska ei kukaan ole tässä näkemässä eikä kuulemassa. Niin, minä ai'on sinulle nyt sanoa, että sinä kuulut kertoneen pitäjäällä minun naivan Valpurin ainoastaan rahan vuoksi. Luuletko minua semmoiseksi mieheksi?"
"Luulen kyllä", sanoi Juho ja koetti samalla hyökätä ylös, vaan Hannu arvasi pitää varansa eikä päästänyt häntä altaan.
"Mutta nyt minä aion sinulle opettaa, mitä maksaa noin mennä pilaamaan miehen mainetta", sanoi Hannu, polkasi oikealla polvellaan Juhon vasenta käsivartta ja otti oikealla kädellään tupesta puukon. Hän puristi sen peukalon ja nuolusormen väliin, niin että puolen tuuman verta terästä jäi näkyviin ja vihloi sillä Juhon vasenta kuvetta.