UTRIAINEN. Teillä on tytär ihana kuin keväinen aamu. Se on minut ruusukahleisiin vanginnut. Vaan (huokaa) minä olen palvelija.
PELTONEN, Siitä ei kysymystä. Vaan oletko huomannut olevasi häntä mieleen.
UTRIAINEN. Minä luulen, että jos ei lukkari myötäänsä häntä viekotteleisi, asiat olisit eri kannalla.
PELTONEN. Älä hätäile; kyllä Marinki silmät aukaisen, että huomaa, minkälainen kosijansa on. Ja kun hän kerran ymmärtää ja kuulee sitä paitsi sulla olevan suosioni, niin voit toivoa.
UTRIAINEN (itsekseen). Voitto!
PELTONEN. Menkäämme nyt silmäilemään likeistä ruisvainiota. Ihania ilmoja on Luoja suonut.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
ÖLVINEN (harmajassa hännystakissa).
Kuulen aina äänensä,
Vaikka muut ei kuulla voi,
Näen aina silmänsä,
Jotka mulle onnen soi.