ÖLVINEN. Ah Mariseni! kunpa niin kävisi.
MARI. Älä pelkää, isä on pikapäinen, mutta hän ei ole pahasisuinen.
ÖLVINEN. Armahani. Aina kun aatteni ovat maahan vaipumaisillaan, nostat sinä ne tähtitarhojen tasalle.
MARI (hymyillen). Hyvä! nyt olet taas hyvällä tuulella, koska alat runolliseksi. — Kuka tulee?
Viides kohtaus.
(Entiset.)
UTRIAINEN (itsekseen). Lempo! Kun en tavannut häntä yksinään; yhdessä he ovat voimalliset. (Ääneen.) Mari! Minä tahtoisin sinua puhutella.
MARI. Sano vaan asiasi tässä.
UTRIAINEN. Mari! Sinua uhkaa vaara.
MARI. Hyvä, että saan tietää, niin arvannen ehkä varoa.