ÖLVINEN. Kultakiharaisen, kuin auringon valaisemat pilvenhattarat.
ANNA (nauraen). Nyt olette ymmällä, kun panette arviolta.
ÖLVINEN. Sinisilmän ja punaposken. Ne vertaukset löytyvät noista kukista.
ANNA. Lopettakaa jo. Ei eno nyt arvaakkaan!
ÖLVINEN. Noh! Koska et tunnusta, niin mitäpä minä viisastun. Nyt käyn katsomassa väkeäni, Seuraatko, vaan tahdotko vartoa tässä.
ANNA. Minä jään tänne kukka-kiehkuraa valmistamaan.
(Ölvinen menee.)
Seitsemäs kohtaus.
ANNA (laulaa):
Linnut ne laulavat sorialla suulla,
Soriampi kultani ääni on kuulla.
Voi minun lintuni, voi minun kultani,
Kun et tule jo!