Lysti mäen rintehessä Oli kilpaa leppiä, Uimisaikaa o'ottaessa, Rapakoissa räiskyä.

Ja kesän tullen vetten rannat Päiväkaudet asuilin, Askeleet kuin meren sannat Jälkeheni jättelin.

Kun vavan laskin olaltani Ja loihdin ongen syljellä, Niin useampi kala pani Sen kohta leukapieleensä.

Näihin ajanviettoihin kuului muitakin e. m. soittaa tervatynnyriä tai pölkkyä solassa tai kahden männyn eli kuusen välissä, olla "tikalla", "kirpalla", riippua jaloistaan tikapuissa (jolloin sai nähdä kauheita unia), seisoa päällään, painia, kiikkua, olla pallilla eli pallisilla j.n.e. Linnun pesien hakuun ei ollut Junnulla halua. Pyhäpäivinä taas oli hupaista käydä kirkossa ja kuulla pastorin saarnaavan molli-askelossa ja messuavan duuri-askelossa sekä lukkarin täyttä kurkkua ja punottavalla muodolla sekä pullistuneilla otsasuonilla veisaavan: koko maailma iloit' mahtaa. Ja ehtoopäivällä saatiin mennä padolle ihmettelemään lohien paljoutta.

Näin kului aika, kunnes Junnulle tuli aika pyrkiä kouluun. Hän oli jo pappilan maisterin edessä lukenut yhtä ja toista ja muutamana elokuun aamuna sanoi pappa Junnulle: nyt lähdetään kaupunkiin sinä pääset kouluun. Kyynelsilmin Junnun äiti kuuli tämän sanoman; Junnu taas oli koko mies mielestänsä.

Nyt Junnun äiti ilmoitti talon tarpeet Junnun isälle tähän laatuun; 1 naula kahvia, 1 toppi sokeria, 1 naula thetä, 5 luotia kaneelia, 5 naulaa ohran suurimia, 1 tanko lakkaa, samoin lakritsaa j.n.e.

Lähdön hetki oli käsissä. Hevonen oli valjastettu. Kolme Junnun toveria seisoi pihalla öllistellen hänen lähtöään. Kuistilla ilmausi kaksi piikaa, sitten Junnun äiti, sitten Junnu punottavilla poskilla ja vihdoin Junnun isä, piippu toisessa kädessä, ruoska toisessa.

Junnu kuunteli kylmäkiskoisesti äitinsä hyviä neuvoja ja kiipesi isänsä viereen kieseihin. Sieltä hän hymyili tovereilleen.

Matka kului kyllin hupaisesta ja vihdoin kaupungin torni alkoi näkyä. Kohta oltiin tullin sisäpuolella ja rattaat alkoivat kolista kivitetyillä kaduilla. Ajettiin Lamposen luo korttieriin.

Illalla istui Junnu Lamposen kahden nuorimman tyttären kanssa (niitä oli 7) pelaten "myllymattia" ja muita viattomia pelejä ("pitkää durak'ia", "mustaa Pelleä" ja "viittä korttia").