Runotar! Nyt avukseni riennä, sanat sovita, Jotka kieleltäni valuu, ett'ois niissä sointua. Olet monta oivallista laulajaa sa auttanut, Auta keskinkertaistaki, jok' on lauluun juljennut.
Hanki mulle värit luonnon runsahasta aitasta, Joilla voisin kesäisiä muistelmia kuvata, Ett'ei niiden tuore tuoksu tykkänähän haihtuisi, Ennenkuin ne paperille muuttaa saisin sanoiksi.
Kalajoen kauppalasta etelään kun vaeltaa Virstaa yhdeksän, niin muuan syrjätie eroaa Oikealle. Tien haarass' osoittaapi viisari: "Mansikkaan" ja sinne kääntykööt nyt minun kärryni.
Neljänneksen hietikkoa hevoseni kahlata Sai nyt, ennenkuin taas kuului rattahien ratina. Eteheni ilmestyi nyt talo, jolle nimeksi Joensuu on pantu tästä — alkakoon mun lauluni.
Riippakoivut, koristavat ympäristön lähimmän, Etempänä havumetsän näet aina vehreän. Vähän matkan päässä tästä Vääräjoki lirisee, Hiljaksellen meren kohtuun vesiänsä työntelee.
Likasorkat tanhualla likenevät taloa Navettahan pii'an sormiin suorittamaan veroa, Lammasparvi pakeneepi paitaressu-urosta, Vaan jos joku lammas kääntyy, alkaa uros paeta!
Pohjan satakieli — laulurastas — sitten säveltää Illan suussa surujansa — käki joskus äännähtää. Silloin tällöin huuhkan parku kajahtaapi korvesta, Muutoin kaikki ympäristöss' ompi aivan hiljaista.
Pirttihin jos astut, siellä näet askareissansa Talon väen — mikä kutoo verkkoa, mi kangasta. Haravahan hampahia liittää talon isäntä, Nurkass' akka-räätäli taas leikkaa väljät västinsä.
Kamarissa seinällä näet onnentoivotuksia M:lle ja A:lle, ja ne ompi tehnyt markasta Kappaleen yks' runollinen luonto; Lohtajallako Taikka Himangoll' — en muista — on sen miehen asunto.
Maalausta on hän myöski taitanut ja laidoissa Pulloposki enkeleitä näet ja kukkaruukkuja. Näiden väliin piirretty on koko sivu tekstiä Tärkeästä askeleesta, joka alkaa vihillä.