Viirihin nyt vilkaistuaan lausuu verkon kutoja: "Tuuli ompi lounahassa, aik' on käydä Kallassa." Sanottu. Kaks' miestä sekä vaimonpuoli lähtevät Rantahan ja kalavenheen vesille nyt työntävät.
Kolme neljännestä sitte meren selkää kyntävät, Kallankariin saapuvat ja verkot veteen heittävät. Sinne jäävät viikommaksi, kunnes kalalastineen Pohjoistuulen kanssa palaavat taas kotopaikoilleen.
* * *
Kun lähes virstan Joensuusta Oot vaeltanut, viileä Tuulahdus tuntuu, jok'ei muusta Voi syntyä kun merestä,
Jonk' aava henki heitteleepi Kuohunsa vasten Mansikkaa Ja kulkiata uhkaileepi Aalloillaan usein upottaa.
Jo näkyy "varvi", josta pursi, Viistoista vuotta taaksepäin, Itselleen tien mereen mursi; Ei tullut kohta tännepäin.
Se oli tuo tuttu laiva, Jonk' oli nimi "Kalaja" Ja monet markat maksaa saivat Ne, joille oil se omana.
Tuoss' ompi "pasahuone", jossa Puut laivan notkistettiin ja Tuoll' ompi "petu" lastukossa. Joiss' ennen makas Kalaja.
Myös paja sekä sysihuone Ja tupa ynnä muutaki. Jos taivahalle silmät luomme, Puun päässä tervatynnyri.
On maassa'i kaksi — Lähtehiksi Ne kelpasivat aikoinaan, Vaan kävit nyt mahdottomiksi Eik' anna vettä olleskaan.