Käärmeit' on myöski näillä mailla, Vaan niit' en peljät' arvannut, Kosk' oli seikka sillä lailla, Etten ma niitä huomannut.
* * *
Kiven heitto Mansikasta Yli veden kuljetaan, Silloin tullaan aallokasta Pöllän saareen mukavaan.
Saari ei oo aivan suuri Eikä aivan pienikään, Siellä liikkua voi juuri, Olematta hiessään.
Kasvaa orjantappuroita, Tyrnipuuta myöskin, Päälle päätteeks' mansikoita, Viinamia vieläkin,
Päiväkaudet hyrskyileepi Aallot kivirannoilla, Korvissasi kohiseepi Suuren meren suhina.
Vaan kun päivä kallistaapi Päänsä "Mustan" niemen taa, Purppurallaan kaunistaapi Vastapäätä "Mansikkaa."
Joskus myrsky vaikeneepi, Rasvatyven lahti on, Kalastaja lauleleepi Ruuhessansa huoleton.
Niinkuin kivet putoilevat Kalalokit vetehen, Saaliistansa tappelevat Kiivaasti ja kirkuen.
Kalamajan ympärillä Leijailevat toisinaan, Kun on miehet pyydyksillä, Venyttävät verkkojaan.