"Pulska kapteeni."
Muutamassa maamme pienemmässä kaupungissa oli v. 1848 Marraskuun alulla ei aivan pienoinen seura kokoontunut konsuli N:n luo viettämään hänen syntymäpäiviään. Vanhat herrasmiehet istuivat eri huoneessa ja pari nuorempaa ei uskaltanut saliin, jossa naiset istuivat. Herrat puhuivat keskenään Kalifornian kulta-aarteista, jotka juuri sinä vuonna olivat ihmisten tietoon tulleet, ja se elävä mielikuvituksen leikki, joka muutamilla merelläkulkioilla on perustettujen ja perustusta vailla olevien asioiden välillä ja liittää ne yhteen sointuisuuden vuoksi, oli tässäki pienessä seurassa päässyt valloilleen, sittenkun kippari V. oli antanut kuvauksen oloista " in the far West." Nimipäivän kunniaksi paloi isohkossa maljassa sinertävä liekki ja siinä valmistettiin isännän ilmoituksen mukaan "rusinasoppaa." Sakea savupilvi sikaareista ja piipuista teki ilmakerroksen huoneessa yhtä sekavaksi kuin läsnäolevien käsityksen Kalifornian äärettömistä aarteista.
Ovi aukeni ja uusi vieras ilmestyi. Hän oli ikänsä kukoistuksessa, 28 vuotias. Kaunis, ruskea tukka ympäröi hänen miehuullisen kaunista muotoansa, jonka elävät, ruskeat silmät ja pienet viikset tekivät oikein naisten kiusaksi. Hänen pukunsa oli erittäin huolellinen ja hän heilutteli keppiä kalliista ulkomaan puulajista oikeassa kädessään, astuessaan sisään.
Tämän näköinen oli kapteeni Aukusti M., yleisesti tunnettu nimellä "pulska kapteeni."
Hänen ilmestymisensä silminnähtävästi elähytti koko seuraa. Vanhat herrat hymyilivät häntä vastaan, nuoremmat vastaanottivat häntä kaikenlaisilla mieltymyksen osoituksilla, kukin eri luonteensa mukaan. Vielä suuremmassa määrässä naisten huomio oli häneen kääntynyt ja tant Mari käski hänen kertoa siitä merkillisestä merimatkasta Marseillestä Kalkuttaan, josta hän jo kolmasti ennen oli tantille kertonut.
"Johan kapteeni on siitä kertonut ennen", uskalsi neiti Sohvi sanoa. "Eikö Mari muista." —
"Sen minä muistan yhtä hyvin kuin sinä, vaan hän kertoo sen niinkuin kirjasta lukisi."
Herrat nauroivat partaansa, kuullen tämän väittelyn.
Tietysti naiset "sihtailivat" tämmöistä Adonis'ta, mutta hän oli "kova kuin timantti" siinä suhteessa, yhdellä poikkeuksella. 19 vuotias neiti Hanna Y. oli häneen tehnyt syvemmän vaikutuksen kuin kukaan muu koti- ja ulkomailla. Tämän neidon kauneus olikin yli tavallisen mitan, jonka hän kyllä tiesi. Hän oli Aukustia, kaupungin ensimmäistä teikaria, kylmäkiskoisesti kohdellut ja Aukusti oli myös, huomattuaan Hannan kylmäkiskoisuuden, osoittanut samanlaista kohtelua häntä vastaan. Kaupungin muut neidot olivat Hannalle sekä kateelliset että kiitolliset luonnollisista syistä.
Illan kuluessa herrojen ohimot alkoivat rusinasopan johdosta tykyttää vilkkaammin. Aukusti, päästäkseen alinomaisesta lasien kilistelemisestä, asettui naisten seuraan ja kertoi siellä havainnoltaan Kalkutasta, jotka suuresti kummastuttivat ja miellyttivät kuulioita. Erittäinki konsulin vanhin tytär — 20 vuotias Anna — suurimmalla mieltymyksellä kuunteli kertomusta. Hänen kauniit silmänsä hehkuivat levottomasta tulesta, kun hän katseli Aukustia ja vähänkään tottunut havaintojen tekiä huomasi kohta neidon olevan "yli korvien ja silmien" rakastuneen kertojaan.