"Haluaako kapteeni jotaki?"
"Enkös ole sanonut, ett'et saa tulla sisälle ennen kello 10?"
"Kyllä kaiketi, herra kapteeni, vaan kun kuljin tästä sivu" —
"Vai niin. Minua siis noin sivumennen vaan passataan! P—leen tollo! Eikö sinulla ole täysi maksu siitä, ettäs minua palvelet?"
"Se on totta" — palvelia jupisi — ajatellen itsekseen: "se maksu ei tule kapteenin taskusta."
"No, siis marsi tiehesi äläkä tänä päivänä päätäsi täällä näyttele!"
Palvelia meni, mutisten: "hiiskö tuota viihtii passata sen kovemmin." Kapteeni istui sängyn laidalle, sytytti piippunsa, veteli moniaita savuja ja asetti piipun pöydälle.
"Ei lempo vieköön tupakkakaan enään maistu niinkuin ennen! Paha henki kun tuo vanhuus tekee 'skrovin' mitättömäksi!"
Nyt hän puki yllensä kuluneet vaatteensa, jotka eivät olleet eheätkään, vaikka jokseenki puhtaat. Vanha, kulunut kello, jossa musta, likainen nauhanpää oli perien asemesta, joutui kapteenin liivin taskuun. Ennen oli hänellä ollut kultakello, jonka hän oli vaihtanut ja päälliset olivat menneet vahvistaviin troppeihin, viinaan ja olueesen.
Kaksi tehtaan tyttöä tuli sisään kapteenin juuri astuessa kamaristaan saliin.