Ku moron kapteeni! he huusivat. Toinen heittäysi selkäkenoon sohvaan, toinen pistäysi kamariinsa.
" How is the weather?" kapteeni kysyi. Hän oli opettanut tytöille engliskaa kotitarpeeksi.
" I think we shall have snow ", tyttö vastasi nauraen. Toinen tytär oli pistänyt kahvipannun tulelle ja käski toisen salista syömään sill'aikaa kuin kahvi joutuisi.
" If a body kiss a body, need a body cry?" deklamoitsi kapteeni ja suuteli sohvalta nousijaa, kun samassa ovi aukeni ja kaksi naista tuli sisään.
"Me tulemme tänne", vanhempi vastatulleista alotti puheensa, "sanomaan, että tämmöinen elämä on kaupungissa herättänyt yleistä paheksumista ja että kapteenin täytyy muuttaa tästä paikasta. Täällä läheisyydessä rouva H:n luona on siisti kamari, jonne kapteeni kyllä mahtuu."
"Kiitoksia hyvästä tahdostanne" kapteeni vastasi. "Kuusikymmentäkahdeksan vuotta olen pysynyt vapaana akkavallasta ja toivon loppuikänikin pysyvän. Sitä pait haluaisin nähdä valtakirjanne, jonka nojalla täällä käskette."
"Me olemme sanoneet asiamme ja menemme nyt. Valtakirjaa ei teidän suhteen tarvita."
Naiset menivät jupisten hävyttömästä kapteenista ja tämä samoin sadatteli heitä.
Kun hän tunnin ajan oli istuskellut "pulmustensa" kanssa, nämä taas lähtivät työhön. Sitä ennen kapteenin käskystä siivosivat kapteenin kamarin, jopa akkunanki pesivät. "Kohta tulee tänne joku herra, sillä nuo naiset paapattavat surkeudestani", hän sanoi, "kunnes saavat jonku kaupungin arvoisista virkamiehistä liikkeelle."
Parin tunnin kuluttua tuli rahatoimikamarin puheenjohtaja. Kapteeni oli siistinnyt itsensä, niin ettei hän ainakaan pariin kuukauteen ollut niin hieno ja puhdas ollut.