"No miten kapteeni jaksaa?" vastatullut kysyi silmäillen huonetta. "Olen kuullut täällä asuvan väkeä jotka ehkä häiritsevät kapteenia."
"He ovat tosin alhaisempaa säätyluokkaa, vaan enhän minä enään sovi ylhäisten seuraan niinkuin ennen. He minua vieläki kunnioittavat ja se tekee sydämelleni niin hyvää."
"Eihän tämä kamari ole niin siivoton kuin kerrotaan", vieras puhui puol'ääneen, silmäillen ovelta kapteenin kamaria.
"Mitäs ei maailmalla puhuta" kapteeni sanoi. "Minuaki kadehditaan."
"Te ette siis tahtoisi tästä muuttaa? Vai kuinka?"
"Tämä on syntymätaloni. Onnellisimmat muistoni asuvat tässä. Teillä ei ole niin puute onnellisista muistoista kuin minulla ja te ette ehkä aavista, kuinka ihminen tarvitsee hiukankaan onnellisuutta."
"Minä käsitän tunteenne", sanoi vieras jättäen hyvästin, "ja selitän kyllä asianomaisille, että teidän on sopivin asua tässä. Jääkää hyvästi."
"Nyt on siitä narrista päästy" mutisi kapteeni sulkien oven.
Iltapäivällä pulmuset tulivat kotia tehtaasta.
" All right!" kapteeni huudahti hymysuin. "Nouda Aina pari pulloa Karlsson'ilta. Meillä on syy iloita. Minua ei koko maistraati saa liikkeelle tästä talosta."