Naiset taputtivat yhteen käsiään ja hyppelivät ilosta.
"No kuinkas kävi?" rahatoimikamarin puheenjohtajan rouva, entinen konsulin Anna, kysyi mieheltään.
"Kapteeni parka! Hän ei raahi erota syntymätalostaan. Hän sanoi onnellisimmat muistonsa olevan siinä", mies vastasi.
"Aukusti rukka! Tuommoinen sinun elämäsi ilta oli oleva!" rouva huokasi ja niin huo'annee lukiaki.
Jenny.
Kulkiessamme maaseudulla ja silmäillessämme asuntoja syntyy meissä, varsinki jos joku omituisempi semmoinen ilmaantuu eteemme, ajatus: mitähän väkeä tuossa asuu ja siinä samassa myös toinen ajatus: majailleeko onni, tuo ihmisten hartaasti halajama vieras, noiden seinien sisällä? Kuinka usein moni, joka kadehtii muhkeiden asuntojen asukkaita, uskoen tuon ulkonaisen loiston todistavan myös sisällistä tyytymystä, kummastuisi, jos hän voisi tirkistellä noiden onnellisiksi luultujen olentojen sydämmiin!
Nämät ajatukset mielessäni matkustin kerran P:n pitäjässä Pohjanmaalla muutaman siistinnäköisen, punaiseksi maalatun, valkeanurkkaisen talon ohitse, joka, koivujen ympäröimänä, sijaitsi pienoisen joen varrella. Laskeva aurinko kultaili rakennuksen länttä kohden antavia akkunoita. Runollisuuden etuoikeuksella astumme näkymättöminä sisään tarkastelemaan niiden ihmisten oloja, jotka tässä asuvat.
Porstuaan tultuamme, on edessämme sali, oikealla ja vasemmalla kamarit, edellinen rouvan, jälkimäinen herran, joka on nimismies. Nimismies, noin 55 vuoden vanha, pienoinen laiha ja kalpea mies, istuu pöytänsä ääressä ja kirjoittaa. Muuan talonpoika istuu odottaen tuota paperia.
Nimismiehen rouva, Jenny, on 45 vuoden ijässä. Hän lepää sängyssä ja tuolilla hänen vieressään on useita pienempiä ja isompia rohtopulloja. Hieno puna on kohonnut hänen kalpeille kasvoillensa — ikäänkuin heikko heijastus nuoruuden kukoistuksesta. Sängyssä, peiton päällä, makaa kirja, jonka hän ottaa käteensä ja alkaa, sitä hetken selailtuaan, lukea. "Sydämen tykytys ja rinnan ahdistus, umpinainen vatsa, päänkolotus" — Ah! Ei tämä sitä ole (avaa toisen kohdan kirjassa). "Huulet, nenä, korvat, kädet ja jalat melkein aina kylmät, korvain suhiseminen, heikko näkö." — Ei tämäkään sovi, (lukee eri paikasta): "sydämen tykytys, hengensalpaus, selkäkolotus, kylmä hikoileminen." — Se sopii! — "Valerianatroppeja, Hofman'ia ja opiumia 20 nolppua. Jalkahaudetta sinapin kanssa."
Nimismies oli juuri lopettanut kirjoituksensa ja antanut sen talonpojalle joka, sen maksettuaan, oli mennyt. Nimismies tuli nyt rouvan kamarin ovelle, kysyen: "oletko kipeä?"