Nevalainen, joka kaikin voimin oli koettanut rohkeutensa säilyttää, saadakseen Horman Mallan vaatimuksestaan luopumaan, tunsi kuinka noidan viimme sanat ajoivat pois veren hänen kasvoistaan ja voiman hänen jaloistaan. Kylmä hiki peitti hänen otsansa.
"Julma noita", virkkoi Sipo, "miksi minua näin ahdistat?"
"Sun ylpeytesi tartsee rangaistusta", sanoi Malla, lisäten uhkaavammalla äänellä: "Sinä häpeät minun seuralaisekses valita. Sulla on kaksi ehtoa: ottaa minut tai — hahhahhaah — hänet, joka viimme syksynä kävi Ikolassa, ja jolla oli toisessa jalassa kavio".
"Pois — pois — jumalatoin noita", huusi Sipo, ko'oten viimme voimansa. — Horman Malla kohotti kätensä Nevalaista kohden ja lausui kähisevällä äänellä: "Nyt ei noita sinua auta. Varo itsesi! Ennenkun kolme päivää on kulunut, saat minun nähdä".
Malla astui ulos. Sipo heittäysi voimatoinna penkille ja pyyhki kädellään kylmän hien otsastaan.
"Pyrintöjeni perille päästyäni tämä vastus nyt tuli eteeni", jupisi Nevalainen, kun hän, noidan mentyä, oli vähän tointunut. "Kuinka kohoili rintani ylpeydestä, kun näin minun ja koko seudun rasittajat voitettuina, häpeästä ja vihasta menehtymäisillään seisovan edessäni! Heidän kohtalonsa, heidän henkensä oli kädessäni! Ja nyt ilmaantuu se, jonka avulla milt'ei pääasiallisesti voitto on voitettu, ja vaatii mahdottomia. Noita mun vaimona! — — — Ei! Maksakoon mitä maksaa, mun täytyy hankkia noidalle joku muu korvaus hänen vaivastaan. Vaan jos ei hän tyydy? Henkeni on silloin vaarassa; sen tiedän. Uhka uhkaa vastaan! En ai'o vastustamatta sortua".
XIV.
Juhlapuoliset Hovilassa.
Talonpojat viettivät yhäti iloista elämää majurin puustellilla. Huhu heidän onnistuneesta ryntäyksestä oli jo Pielisiin ehtinyt ja arvoisa tuttavamme, rovasti Herkepaeus, oli kiiruusti matkustanut Nurmekseen, neuvoillaan auttamaan Tsaarin uusia alamaisia. Hän saapui Hovilaan päivänä jälkeen edellisessä kerrottujen tapausten. Hänellä oli muassaan pitäjäsluutnantti Ahlholm ja talokas Ikonen. Tämä triumvirati eli kolmimiehistö tuli "lähettiläänä" kirjallisten "käskyin" kanssa, niinkuin senaikuiset aikakirjat todistavat. He tulivat määräämään miten Hovilassa löytyvän omaisuuden kanssa piti meneteltämän. Sata tynnyriä oli heti eroitettavat Tsaarin hyväksi. Rovasti lausui ettei mitään väkivaltaisuutta nyt saisi harjoittaa; nyt näytettäisiin, että lainkuuliaisuus ja sopu olisivat uuden järjestyksen tuntomerkkejä.
Rovastin, luutnantin ja hyvän asian kunniaksi päättivät talonpojat Hovilassa panna toimeen puolisateriat, joille tavallista juhlallisempi muoto oli annettava.