"En ole kenenkään ystävä — kuule, noita — nyt olen niinkuin sinä — minulla ei ole ketään, johon voin luottaa, jota voisin rakastaa, en edes kullasta ja hopeasta välitä niinkuin sinä."
"Hm", — jupisi Malla, — "minä ymmärrän. Sinä olet suututtanut talonpojat."
"Minä olen heitä moniaita nuhdellut hävyttömästä pelkuruudesta, siinä kaikki. Nyt ei enää Sipoa tarvita! Oli aika, jolloin minun neuvoni ja toimintani oli välttämätön. Se aika on mennyt. — Mutta vähät siitä. Sano, miten talonpoikien retki estetään."
"Milloin se tapahtuu?" kysyi noita.
"Tän'iltana", vastasi Sipo.
"Mutta jos retki ehkäistään, niin hovilaiset pelastuvat suuresta vaarasta, sillä nyt on sille hankkeelle edullinen aika", huomautti Malla tuijottaen Nevalaiseen yhdellä silmällään.
"Aika voi vastakin olla edullinen", arveli Sipo.
"Mutta Affleck voi siksi palata", muistutti noita.
"Olkoon miten tahansa", virkkoi Nevalainen; "asiat ovat nyt sietämättömällä tolalla; toimita muutos, Malla, niin tämä lipas kaikkinensa on sinun!"
Malla vilhui ahnaasti tuohon hohtavaan esineeseen.