"Se on totta", sanoi Sormuinen. "Te olette tehneet minkä olette voineet. Nyt valmistautukaamme vastarintaan. Tänä iltana tulee Hovilassa tapahtumaan pesänjako."
Useat nauroivat tälle kokkapuheelle.
"Majuri on tervetullut, jos hän suostuu jakamaan kanssamme ryöstetyn omaisuutensa. Muutoin tulee hän vihollisenamme, vai kuinka, ystävät?" virkkoi Haerkepaeus.
"Oikein", kuului yleisesti.
Ruokapöydät korjattiin nyt joutuisasti pois. Monipäiväinen juhlatuuli alkoi käydä totisemmaksi. Kukin tiesi majurin mieheksi, joka ei säästänyt ketään, jolle hän oli vihassa. Nyt erittäinkin, jos milloinkaan, oli Affleckilla syytä ankaruuteen. Sen kukin tunsi sielussaan, vaikkei sitä suinkaan toisille ilmaissut.
XV
Simo Affleck.
Nyt ruvettiin ajattelemaan, miten vihollista parhaiten otettaisiin vastaan. Talonpoikain lukumäärä nousi tosin satoihin, sillä yhä edelleen oli uusia tulvinut Hovilaan "pesänjakoa" toimittamaan, mutta heillä ei ollut sitä järjestystä, jonka puutteessa suuretkaan voimat eivät sanottavia saa aikaan. Majurilla taasen oli harjaantunutta väkeä, joka hehkui innosta saada näyttää, miten sodassa käy.
Hovilan isossa pirtissä pidettiin lyhyt neuvottelu, ja sitten lähdettiin puolustustoimiin. Kun oli monta kättä käytettävissä, ehdittiin vähässä ajassa valmistautua melkoisesti. Talonpojat rakensivat itselleen varustuksia, joiden takaa voitaisiin ampua. Kujalle kyhättiin kartanon lähelle hirsistä korkea rintavarustus. Hovilassa olevia ampumavarastoja jaettiin yleisölle niin pitkälle kuin riitti.
Majurin vangittu vartioväki oli saanut vihiä herransa tulosta, ja sitä kaitsemaan täytyi jättää joltinenkin määrä talonpoikia.