"Jätä kosto Herralle", sanoi Matleena.
"Tuli ja leimaus", ärjäisi Jaakko, "ei isänmaansa kavaltajasta ansaitse puhua. Hän on tuomionsa saanut. Niin — älä keskeytä minua, Matleena — Sipo oli ennen mies, mutta hän ei koetuksen aikana kestänyt, vaan lankesi. Mutta tuossa istuu poika, joka osaa pitää arvossa isänmaatansa. Sinä kunnon poika!"
Juhana huomasi, että hänen isästään ei ollut hyvä nostaa kysymystä vanhan Jaakon läsnäollessa, hänellä kun oli oma ajatuksensa asiasta, jota ajatusta ei yksikään ihminen olisi voinut häivyttää tai edes lieventää; niinpä hän johti puheen toiselle tolalle, ja kohta oli vanha Jaakko taas sama herttainen, hyväntahtoinen mies kuin tavallisesti.
Näin kului rattoisasti tämä päivä ja seuraavakin, jotka vanha Jaakko vaimoineen vietti veljensä pojan luona. Suurella kaipauksella erosivat vanhat ja nuoret, säilyttäen toisistaan muiston suloisen ja kauniin kuin ihana kevätpäivä.
* * * * *
Rahvaan vehkeet Affleckia vastaan raukesivat tällä kertaa. Paria vuotta myöhemmin rupesivat pielisläiset vastustamaan Affleckia. Näitä kukistaakseen ja veronmaksuun pakoittaakseen oli Affleck kreivi Nierothilta pyytänyt ja saanut sata ratsumiestä. Kun venäläiset kuulivat tämän, pelkäsivät he näiden ratsasten hyökkäävän Pielisistä rajan yli ja lähettivät rajaa suojelemaan kolmesataa rakuunaa ja satakuusikymmentä kasakkaa. Mutta kenraalimajuri Lybecker, "Ison vihan Klingspor", Nierothin seuraaja päällikkyydessä, kutsui nuo sata ratsumiestä pois. Seutu joutui täten turvattomaksi. Venäjän sotaväki tuli nyt rajan yli, yhtyi pielisläisiin, ja yhdessä nyt lähdettiin Kajaaniin, jossa oli työnä kostaa noista ryöstetyistä sarkatukoista. Maaliskuussa 1712 tapahtui paljon julmuuksia Kajaanissa, Paltamossa ja Sotkamossa. Turunkorvan talo Sotkamossa, jossa Affleck asui, rosvottiin ja poltettiin; Affleckin puoliso, seitsemän lasta ja seitsemän palvelijaa vietiin vankeuteen Venäjälle, mistä eivät koskaan palanneet. Sanotaanpa, ettei Affleck huolinut maksaa heidän vapauttamisensa lunnaita.
Simo Affleckin loppu oli surullinen. Hän ampui itsensä Pielisissä toukok. 9 p. 1724.
Arnkijl Sarkasodan aikana menetti vähäisen omaisuutensa, kaikki kirjansa ja paljon kantamia verorahoja sekä sai itsekin kärsiä suurta kiristystä ja kovuutta, pelastuen vain vähissä hengin ja aivan alastomana.
Jessenhaus tuli Sarkasodan aikana varsin mainittavaksi. Hänet lähetti kahden sotamiehen kanssa tulliveronkantaja Juho Hoffrén, Jessenhausin appi, ottamaan takavarikkoon nuo 4300 kyynärää Venäjän puolelta tuotua sarkaa, joista vero jo kerran oli maksettu. Tämä teko aiheutti koko Sarkasodan.
Sisällys.