— Et saanutkaan miniää taloon, sanoi Tarmo.
— Eikö hän suostu? Uskottaako hän?
— Sulikki on karannut sen ruotsalaisen pojan kanssa.
— Kas raatoa! huudahti Vuolamoinen. Sittekin pääsi minusta.
— Vai semmoinen se Sulikki olikin! sanoi Sarmi.
— Hyvä, että hänestä aikonaan päästiin, jatkoi Kyllikki kädet puuskassa. Ja ruotsalaisen kanssa! Kyllä Kammo nyt on suuttunut!
— Hän on raivoissaan melkein, sanoi Tiera. Eikä noitarumpukaan vielä ilmaissut, mihin ovat paenneet.
— Kyllä heti pahaa aavistin, kun Kammo otti tuon poikanulikan huostaansa, vaan kuka tietäjää uskaltaa neuvoa, jatkoi hän. Ja Irjakin on karannut.
— Irjakin karannut! kertoi Kyllikki. Onhan maailma kohta mullinmallin! Mikä Irjalle tuli?
— Ei Kammo sitä selittänyt. Vaan huononlainen on sopu ollut emon ja pojan välillä.