Joka päivä istui munkki hänen luonaan ja koittipa vihdoin viimeinen elinpäivä vanhukselle. Tyyneenä ja iloisena hän nyt odotti tulevaa elämää, kun oli kastattanut itsensä. — Yhä harvempaan hänen rintansa kohosi ja kun hän viimeisen henkäyksensä veti, piti hän munkkia kädestä ja hänen silmänsä olivat hänen kääntymisensä maalliseen matkaansaajaan suunnatut.