JULIA (taannoisella mieli-alalla).
Mies sievä kyliä, vaikk' ei paroni,
Eik' kreivi, eikä nuori luutnantti,
Ja miljonallenne on sopivainen
Hänellä myöskin lakkari;
Koulussa piirtoa hän ohjaili. — —
Niin, setä, luokaa minuhun nyt vainen
Katseenne vaikka koko päiväksi.
v. DANN.
Jo tänäin, jos et ois noin nulomainen,
Pakottaisin hänt' tänne tulemaan;
Parasta lie, jos vielä varrotaan.
JULIA.
Muu tähten' ei; mä kyllä, tyttö kurja,
Teen tahtonne; mut setä on niin nurja.
Minussa vastustust' ei milloinkaan.
v. DANN. Ei setä ole nurja, mut sa vaan.
JULIA (itsekseen).
Kuink' aatosteni kuohu on nyt hurja!
Oi taivas, Akselin siis nähdä saan!
v. DANN.
No sano suoraan, tahtookos prinsessa
Nyt itsens' antaa maalata.
JULIA.
Mielellän' aivan suostun siihen ma,
Jos ette minuhun, mun istuessa,
Noit' epäluulon katsehita luo.
v. DANN. Sa hourit, etkö leikkiä sa suo?
JULIA.
Jos muut' ei ois, mut teidän katsellessa
Noin mua, peljättävät katseet nuo.
v. DANN. Löytyykö mitäkään, mit' et sä keksi?