JULIA (huo'auten).
Ah, raha!
v. DANN.
Raha, raha, tyttönen!
Sit' taideniekka, jost' on puhe tässä,
Niin tarvitsee kuin muutkin elämässä.
Hän Ruotsista on tullut jällehen.
Miss' oli taitonsa hän täytännässä —
JULIA (vilkkaasti).
Ken on se? Mikä nimens' on?
v. DANN (keskeyttämättä).
Hän, nuori viel', ei maaluun käytännässä
Ja rahan hankinnassa taitohon
Lie päässyt vanhempain, siis varaton —
JULIA (keskeyttäin hänet).
No enkö nimeänsä tietää saa ma?
(Itsekseen.)
Se Aksel on, mut muu ei yksikään!
V. DANN.
Se Aksel — Aksel — sukunimeään
En muista. Kuinka voin sen unhottaa ma?
JULIA.
Frank.
v. DANN.
Frank, niin on se, juuri niin.
Sa tarkoin tunnet maalarin, mun nähden.
Ken ties se juuri on hän, jonka tähden
Sä äsken jouduit taide-innoksiin.
JULIA (kuivakiskoisesti).
Mitenkä?
v. DANN.
Onko mies hän minkäänlainen?