v. DANN.
Nyt nähdään, ammunko ma syrjähän.
Tää varmaan tänne tuulena sen tuupi.
Tuo herra korjas nuolta Amorin,
Niin kirjoitti hän, nyt hän varmaankin
Sen tehdä Amor herran itsen suopi.
Ei päässyt ääreltä hän paletin,
Nyt pääsee hän,
(Pudistaa kirjettä.)
tää esteet tieltä luopi.
JULIA.
Mut taideniekan kanssa varovin
On liikkuminen, sit' on muistaminen.
v, DANN.
Sen suhteen ollos aivan turvallinen,
Tää keinoni se lupaus on vaan
Hält' ostaa taulu viime maalaamansa,
Vaikk' ei se oisi vielä valmiskaan.
JULIA.
Tuo, luulee setä, saa sen joutumaan?
v. DANN.
Ja maksaa lupasin ma taulustansa
Mit' tahtoo vaan, koht' tänne tultuansa.
JULIA.
Nyt kehnoin keino teiltä keksittiin
Hänt' tänne saattamaan.
v. DANN.
Mut miksi niin?
Hän eikö kelpottais tät' tarjousta?
JULIA.
Ei, luulostaan jos siin' on vaatimusta.
v. DANN.
Hän luulee vaan, ett' taiteen tuottamiin
Sill' ukko tahtoo näyttää harrastusta.
JULIA.
Mut kellollenne ette häntä osta.